yleensä saan näppylöitä kaikenlaisista nimienkeruista internetissä. varsinkin, kun ne ovat useimmiten täyttä huuhaata, eivätkä ihmiset oikeastaan ollenkaan mieti, mihin nimensä rustaavat.
kerran sain kiertomeilin, jossa sanottiin, että jos lähetät tämän eteenpäin niin-ja-niin-monelle, joku sairas pikkutyttö saa mahdollisuuden parantua syövästä. tai jotain sinne päin. että jokaisesta meilistä pikkutyttö saa viisi senttiä, jotain parantavaa hoitoa ostaakseen. mutta mistä ihmeestä ne siellä-jossain tietävät kuinka monelle minä sen meilin lähetän ja kuka muka sen kaiken rahan ja sinne lähttää, hä? sanokaa! ja kymmenet tutttavani olivat lähettäneet meiliä eteenpäin, tyyliin: pelastetaan yksi syöpälapsi.
sain tänään myös kiertokirjeen, jossa kehotettiin allekirjoittamaan vetoomus tammisaaren synnytyssairaalan säilyttämiseksi. ja mitähän se minullekin kuuluu? en ole aikeissa synnyttää ihan pikapuoliin, ainakaan tammisaaressa. ja jos joskus aion synnyttää, uskon ja toivonkin sen onnistuvan ihan täällä kotinurkilla, ei siinä sitten ole aikaa minnekään tammisaareen ponnistamaan pyrkiä. en siis allekirjoittanut. ehkä en tiedä tuosta asiasta tarpeeksi.
mutta erittäin innokkaana olen seurannut kuinka radion kamarikuoron sivuilla kerätään nimiä rkk:n säilyttämiseksi. vuorokaudessa nimiä on kerääntynyt yli tuhat. ja selvästikin tämän nimilistan allekirjoittajat ymmärtävät, mihin nimensä panevat. sen verran tuttua ja nimekästä väkeä listalle kerääntyy. käykääpä itsekin kantamassa kortenne kekoon. kyllä se perinteikäs ja oikeastikin suomen kulttuurielämälle tärkeä instituutio on säilytettävä!
Lauluntekijän Lautatarha
sunnuntaina, lokakuuta 31, 2004 at 16:12
kaikenlaisia addresseja
lauantaina, lokakuuta 30, 2004 at 14:04
lauantaiaamun auvoa
yle aikoo lakkauttaa radion kamarikuoron. mikähän ihmeen aivoitus tuossakin on nyt takana. kuoro maksaa ylelle ihan hyttysen pierun verran vuodessa, eikä kuoron lopettamiseen ole mitään järkeviä perusteita. sen säilyttämiselle kylläkin on. käykää kaikki allekirjoittamassa vetoomus rkk:n puolesta radion kamarikuoron sivuilla.
omista syksyn töistäni on valtaosa jo pulkassa, kiitos loistavasti menneen kantaesityksen eilisiltana. tänä viikonloppuna en tee mitään, mitä en halua. istunn vain ja puuhailen, kerään voimia ensi viikon varalle - erityisesti enskaribileitä varten!
eilisen vedon jälkeen kävin vähän huoahtamassa lahikuppilassa kaustiselle kaupungistapaenneiden ystävien kanssa:
omista syksyn töistäni on valtaosa jo pulkassa, kiitos loistavasti menneen kantaesityksen eilisiltana. tänä viikonloppuna en tee mitään, mitä en halua. istunn vain ja puuhailen, kerään voimia ensi viikon varalle - erityisesti enskaribileitä varten!
eilisen vedon jälkeen kävin vähän huoahtamassa lahikuppilassa kaustiselle kaupungistapaenneiden ystävien kanssa:
perjantaina, lokakuuta 29, 2004 at 21:19
kantaesitys ja istuskelua
viikko enskariin.
tänään esitimme sks:n pekka jalkaselta tilaaman kantaesityksen nimeltään iloveet tieteiden talon juhlasalissa. istuskelimme hetken maljojen ja puheiden äärellä.
olen tyhjentynyt.
kuvassa maestro jalkanen itse vaimonsa krissen kera:
p.s. pauliina ja timppa: teijän kuva on huomenna.
tänään esitimme sks:n pekka jalkaselta tilaaman kantaesityksen nimeltään iloveet tieteiden talon juhlasalissa. istuskelimme hetken maljojen ja puheiden äärellä.
olen tyhjentynyt.
kuvassa maestro jalkanen itse vaimonsa krissen kera:
p.s. pauliina ja timppa: teijän kuva on huomenna.
torstaina, lokakuuta 28, 2004 at 07:36
mainos(blog)spotti
no niin, mainos.
tänään lauluntekijä esiintyy gloriassa (pikkuroballa) kahden loistavan muusikon kanssa, elvis ry:n lauluntekijäklubilla.
luvassa elviksen tilaussävellys Kansallis-Sarja, jonka nimi on lausuttava arvokkaasti ja huolellisesti artikuloiden. lisäksi esitettäneen muutakin lauluntekijäkamaa.
ole siellä tai ole ruutu.
tänään lauluntekijä esiintyy gloriassa (pikkuroballa) kahden loistavan muusikon kanssa, elvis ry:n lauluntekijäklubilla.
luvassa elviksen tilaussävellys Kansallis-Sarja, jonka nimi on lausuttava arvokkaasti ja huolellisesti artikuloiden. lisäksi esitettäneen muutakin lauluntekijäkamaa.
ole siellä tai ole ruutu.
keskiviikkona, lokakuuta 27, 2004 at 08:55
hysteerisiä hetkiä
kaikki, jotka ovat olleet teatterissa töissä tietävät, mitä kaikkea kulisseissa harjoitusten aikana tapahtuu ohjaajan ja muun väen tietämättä, viimeisten viikkojen aikana.
työporukka alkaa olla käynyt tutuksi. mitään ei hävetä. mitään salaisuuksia ei voi säilyttää. turhautumisensa voi ilmaista. yleisintä on kuitenkin levottomat kujeet, höpöttely ja naljailu. se pitää meidän hengissä.
lauluntekijä palaa tarhalleen "hyvine juttuineen", kun tämä enskari on saatu alta. siihen asti odotettavissa on vain tämmöisiä pikku raportteja.
työporukka alkaa olla käynyt tutuksi. mitään ei hävetä. mitään salaisuuksia ei voi säilyttää. turhautumisensa voi ilmaista. yleisintä on kuitenkin levottomat kujeet, höpöttely ja naljailu. se pitää meidän hengissä.
lauluntekijä palaa tarhalleen "hyvine juttuineen", kun tämä enskari on saatu alta. siihen asti odotettavissa on vain tämmöisiä pikku raportteja.
maanantaina, lokakuuta 25, 2004 at 23:40
näyttämöllä
vihdoinkin olemme päässeet harjoittelemaan oikeaan teatterisaliin, oikeisiin kulisseihin. ja nyt se työ vasta alkaakin!
sunnuntaina, lokakuuta 24, 2004 at 09:36
löyntivihreet
lyöntivirheet ovat sitten joskus niin hirveän hassuja. varsinkin, jos tietää, että kyseistä virhettä on toljottanut viiskyt aadeeta ja ties mitä mainoshihhulija ja sitten silti lähtee maailmalle jotain hupsua.
tämä esimerkki tipahti postista jonkun lehden välistä ja hauskinta tässä on se, että se on laatujulkaisu suomen kuivalehden mainosmateriaalia.
lauantaina, lokakuuta 23, 2004 at 09:05
ahkeraliisa 1967
posti toi ohivilahtaneiden synttärien kunniaksi pari ahkeraliisa -lehteä vuodelta 1967.
erityisesti mieltäni jäivät kaihertamaan villasta neulotut shortsit kesäksi... kai ne sitten juhlistaisivat vähän sateisempaa kesää?
nämä tilasi siskoni, paketin lähettäjä:
erityisesti mieltäni jäivät kaihertamaan villasta neulotut shortsit kesäksi... kai ne sitten juhlistaisivat vähän sateisempaa kesää?
nämä tilasi siskoni, paketin lähettäjä:
perjantaina, lokakuuta 22, 2004 at 07:55
aamusta iltaan joo!
alkaa mehujen puristaminen. kaksi viikkkoa ensi-iltaan.
kuvassa taiteilija kapulainen keskittyy.
torstaina, lokakuuta 21, 2004 at 07:54
työstään
lauluntekijä parkaisi eilen ihan ääneen, kun kuuli uutisissa, että ranskassa on erotettu koulusta tyttöjä, jotka olivat pitäneet tukkansa huivilla peitettynä koulussa.
solidaariset ja kansainväliset ranskalaisethan kielsivät muslimeilta huivien käytön koulussa. mikä ihme se sellaisen säännön menee edes laittamaan? miksi se huivi on niin mielettömän vaarallinen? mikä siinä pelottaa?
voi jumatsuikka! tässä konkretisoituu kerta kaikkiaan se, miten tärkeää työtä me ollaan tekemässä - tulkaa katsomaan aina jonkun tytär.
rippiristit piiloon sitten vaan!
solidaariset ja kansainväliset ranskalaisethan kielsivät muslimeilta huivien käytön koulussa. mikä ihme se sellaisen säännön menee edes laittamaan? miksi se huivi on niin mielettömän vaarallinen? mikä siinä pelottaa?
voi jumatsuikka! tässä konkretisoituu kerta kaikkiaan se, miten tärkeää työtä me ollaan tekemässä - tulkaa katsomaan aina jonkun tytär.
rippiristit piiloon sitten vaan!
keskiviikkona, lokakuuta 20, 2004 at 19:26
syömättä
teatterilla jotkut viettävät ramadania. se tarkoittaa, että valoisaan aikaan ei syödä, illalla sitten sitäkin tukevammin.
en ihan tarkalleen tiedä, mihin tämä perustuu, mutta on sanottava, että minulle tuottaisi vaikeuksia. että pystyisin tekemään töitä ihan tankkaamatta! ja vielä iloisin mielin, kuten kuvassa sohvalle maastoutunut fatima.
joku saattaa tietysti olla sitä mieltä, että tekisi hyvää minullekin, pikku ramadan. (*taputtelee kaartuvaa vatsakumpuaan*)
vaikka hulluin homma on kyllä sillä ystävälläni, joka on lopettanut kokonaan syömisen. jo jouluna! ja mennä porskuttelee jollain korkeammalla energialla, yhäkin. tai se pyhä mies, joka on seissyt jo vuosikymmeniä kanges-virran kuohuissa yhdellä jalalla, yötä päivää. syö vain, jos sukulaiset kepin nokassa jotain tarjoavat. kyllä kyllä! tämä on totinen tosi.
kyllä sitä kaikkea oppii, teatterityössä!
en ihan tarkalleen tiedä, mihin tämä perustuu, mutta on sanottava, että minulle tuottaisi vaikeuksia. että pystyisin tekemään töitä ihan tankkaamatta! ja vielä iloisin mielin, kuten kuvassa sohvalle maastoutunut fatima.
joku saattaa tietysti olla sitä mieltä, että tekisi hyvää minullekin, pikku ramadan. (*taputtelee kaartuvaa vatsakumpuaan*)
vaikka hulluin homma on kyllä sillä ystävälläni, joka on lopettanut kokonaan syömisen. jo jouluna! ja mennä porskuttelee jollain korkeammalla energialla, yhäkin. tai se pyhä mies, joka on seissyt jo vuosikymmeniä kanges-virran kuohuissa yhdellä jalalla, yötä päivää. syö vain, jos sukulaiset kepin nokassa jotain tarjoavat. kyllä kyllä! tämä on totinen tosi.
kyllä sitä kaikkea oppii, teatterityössä!
tiistaina, lokakuuta 19, 2004 at 06:28
vielä eilisestä
on aina yllättävää tavata ihminen, jonka kanssa on syntynyt samana päivänä. vaikka mitään muuta yhteistä ei olisikaan, sitä tuntee jotain kummallista hengenheimolaisuutta. siitä huolimatta, että sehän on MUN päiväni, miten silloin voi muka kukaan muu juhlia.
teatterilla ährättiin kakku helin kanssa. heli on neito, joka on syntynyt myös tuona maagisena päivänä 18.10. mutta hän taaplaa vuosissa pahasti jäljessä. ja muuten: hänpä ei saa minua ikuna kiinni! kerrankin olen voittaja!
mun vanhemmat ei ikinä muista mun synttäreitä. eivätkä ikinä toivottavasti lue tätä...
maanantaina, lokakuuta 18, 2004 at 07:33
sana huomeneksi
tänään on kohdalleni taas vuoden kierrossa sattunut se päivä, jolloin yhtenä päivänä tulee ihminen vuoden vanhemmaksi. minusta se on outoa. että kertaheitolla koko vuosi.
eilen jo vähän juhlistimme, vaikka ei tässä enää mitään juhlimista ole. suruliputus tässä pitäisi järjestää.
tenuta rapido. siis juo nopeasti. ja piano tarkoittaa vielä, että hiljaa. näin me tehtiin!
se maailman vanhin nainen, joka eli, mitä, 113-vuotiaaksi totesi synttärinään: "minulla on vain yksi ryppy ja istun sen päällä". tämä on meitä suuresti huvittanut.
aamukahvilla sattui seuraavaa:
MINÄ: mulla on kohta synttärit.
HÄN: mä ostan sulle ryppyvoidetta synttärilahjaksi.
MINÄ: etkä osta! sitä paitsi mulla on jo?
HÄN: mihin sä sitä muka laitat!?
eilen jo vähän juhlistimme, vaikka ei tässä enää mitään juhlimista ole. suruliputus tässä pitäisi järjestää.
tenuta rapido. siis juo nopeasti. ja piano tarkoittaa vielä, että hiljaa. näin me tehtiin!
se maailman vanhin nainen, joka eli, mitä, 113-vuotiaaksi totesi synttärinään: "minulla on vain yksi ryppy ja istun sen päällä". tämä on meitä suuresti huvittanut.
aamukahvilla sattui seuraavaa:
MINÄ: mulla on kohta synttärit.
HÄN: mä ostan sulle ryppyvoidetta synttärilahjaksi.
MINÄ: etkä osta! sitä paitsi mulla on jo?
HÄN: mihin sä sitä muka laitat!?
sunnuntaina, lokakuuta 17, 2004 at 13:10
ei niin vakavasti otettava elämä
the komposti has left the building! mutta ämpäri ei ole palannut. hm.
kävin eilen hauskuuttamassa itseäni vanhanpiian pojat -orkesterin 10-vuotisjuhlissa. yhtyeessä soittaa kuusi hassua nuorta tai ei-niin-nuorta miestä. ja naurattaa yleisöään aivoituksillaan ja sutkauksillaan. tämähän on tunnetusti vaativa laji: menemättä vyön alapuoliselle alueelle on oltava erityisen nokkela. vp:n pojat ovat. ja lauluntekijää tietenkin ilahduttaa, että joku rakastaa musiikintekemistä niin paljon, että pitää sitä "vain" harrasteena. eikä yritä kääriä voittoja. yhtyeessä soittaa kaikenlaista dosenttia ja graafikkoa ja varatuomaria. mutta hyvin.
niinkuin juontaja totesi, vpp on siitä hieno bändi, että vaikka olisi kuinka huono lauluääni ja alkaa baarissa pikkupäissään laulaa kavereille malliksi vpp:n biisejä, niitä kavereitakin naurattaa.
"mieheni katosi/katosi selllaiseen/intercityjunan sähköveeseeseen/
josta ei tule mitään/josta ei tule kiskoille mitään"
kävin eilen hauskuuttamassa itseäni vanhanpiian pojat -orkesterin 10-vuotisjuhlissa. yhtyeessä soittaa kuusi hassua nuorta tai ei-niin-nuorta miestä. ja naurattaa yleisöään aivoituksillaan ja sutkauksillaan. tämähän on tunnetusti vaativa laji: menemättä vyön alapuoliselle alueelle on oltava erityisen nokkela. vp:n pojat ovat. ja lauluntekijää tietenkin ilahduttaa, että joku rakastaa musiikintekemistä niin paljon, että pitää sitä "vain" harrasteena. eikä yritä kääriä voittoja. yhtyeessä soittaa kaikenlaista dosenttia ja graafikkoa ja varatuomaria. mutta hyvin.
niinkuin juontaja totesi, vpp on siitä hieno bändi, että vaikka olisi kuinka huono lauluääni ja alkaa baarissa pikkupäissään laulaa kavereille malliksi vpp:n biisejä, niitä kavereitakin naurattaa.
"mieheni katosi/katosi selllaiseen/intercityjunan sähköveeseeseen/
josta ei tule mitään/josta ei tule kiskoille mitään"
perjantaina, lokakuuta 15, 2004 at 21:36
miesten töistä
näin se on kuulkaa. ei ole miesten ja naisten töitä. paitsi yksi on. miesten työ. nimittäin kompostin vienti.
kaiken muun voin ja osaan tehdä, jos en osaa, opettelen.
on ollut aika kiireinen elämäntapa viime viikkoina ja kuukausina. ja komposti on viemättä, koska se on miesten työ ja siksi en minä sitä vie.
taannoinen ketsuppijuttuni oli ihan lasten leikkiä.
tätä ei usko kukaan. huomasin tänään: komposti fosforoi. siis tuottaa valoa itsenään. aika pelottavaa.
kauhuskenaariona pidän, että muoviämpäri saastan ympärillä yhtyy iloitteluun ja liudentuu itse fosforinhohtoiseen sekamelskaan. silloin sen siivoaminen allaskaapista on todellakin (!) miehen työ!
seurailen mielenkiinnolla, milloin komposti poistuu asunnosta ja missä muodossa. ja kuka itkee ensin.
paitsi että eniten on jo itkenyt limppu, jonka löysin kaapin perukoilta. se oli pillittänyt muovipussinsa sisukset märiksi ja oli samalla muuttunut kateudesta vihreäksi. ja painavaksi ja löysäksi. voi entinen limppu parkaa! nyt se odottaa myös miesten työn tekijää tiskipöydällä. ja ah sitä tuoksun määrää! vieressä makaa venäläinen kokonaisena kuivattu kala. odottaen.
estettisistä syistä en liitä tähän kuvaa ilmiöistä. mistään niistä.
kaiken muun voin ja osaan tehdä, jos en osaa, opettelen.
on ollut aika kiireinen elämäntapa viime viikkoina ja kuukausina. ja komposti on viemättä, koska se on miesten työ ja siksi en minä sitä vie.
taannoinen ketsuppijuttuni oli ihan lasten leikkiä.
tätä ei usko kukaan. huomasin tänään: komposti fosforoi. siis tuottaa valoa itsenään. aika pelottavaa.
kauhuskenaariona pidän, että muoviämpäri saastan ympärillä yhtyy iloitteluun ja liudentuu itse fosforinhohtoiseen sekamelskaan. silloin sen siivoaminen allaskaapista on todellakin (!) miehen työ!
seurailen mielenkiinnolla, milloin komposti poistuu asunnosta ja missä muodossa. ja kuka itkee ensin.
paitsi että eniten on jo itkenyt limppu, jonka löysin kaapin perukoilta. se oli pillittänyt muovipussinsa sisukset märiksi ja oli samalla muuttunut kateudesta vihreäksi. ja painavaksi ja löysäksi. voi entinen limppu parkaa! nyt se odottaa myös miesten työn tekijää tiskipöydällä. ja ah sitä tuoksun määrää! vieressä makaa venäläinen kokonaisena kuivattu kala. odottaen.
estettisistä syistä en liitä tähän kuvaa ilmiöistä. mistään niistä.
torstaina, lokakuuta 14, 2004 at 22:44
kuultua
mulla oli pikkusena k-vika. se oli silleen melko hassua, koska sanoissa kaikissa k vaihtui t:ksi. oma nimeni oli pittu-ilona.
onneksi mulla ei ollut myös sellaista l-vikaa, jossa l-kirjain vaihtuu v:ksi. tyyliin: talo - tavo. vähän presidentin tyyliin.
päiväkodin pihalla kuultua. jutun kertoi alienin näköinen nainen, kuva alla.
TONI, 4 v (kantelupukkina): ope ope!! siiri sano ruman sanan, siiri kiroili!
OPE, 31 v (ankarasti): siiri! et kai, siiri, sanonut rumaa sanaa?
SIIRI, 3 v (silmät suurina): - - -
OPE, (vähän vihaisena): no, siiri, sano!
SIIRI, (silmät hirmu suurina): - - - !
OPE, (tiukasti): siiri! mitä sä sanoit?!
SIIRI, (silmät täysin ymmyrkäisinä): no, pittu-huopavahti!
onneksi mulla ei ollut myös sellaista l-vikaa, jossa l-kirjain vaihtuu v:ksi. tyyliin: talo - tavo. vähän presidentin tyyliin.
päiväkodin pihalla kuultua. jutun kertoi alienin näköinen nainen, kuva alla.
TONI, 4 v (kantelupukkina): ope ope!! siiri sano ruman sanan, siiri kiroili!
OPE, 31 v (ankarasti): siiri! et kai, siiri, sanonut rumaa sanaa?
SIIRI, 3 v (silmät suurina): - - -
OPE, (vähän vihaisena): no, siiri, sano!
SIIRI, (silmät hirmu suurina): - - - !
OPE, (tiukasti): siiri! mitä sä sanoit?!
SIIRI, (silmät täysin ymmyrkäisinä): no, pittu-huopavahti!
keskiviikkona, lokakuuta 13, 2004 at 23:23
vapaana
yksi vapaapäivä. joka hetki käytetty hyväksi. istuin pitkään ja hartaasti kaapelin kaffilassa katsomassa, kuinka vakavat ja liian nuoren näköiset it-alan (?) pukukovikset kohtaavat paikassa hääräävät eri sortin hipit. mielenkiintoista. kumpaankohan joukkoon lukeuduin?
tiistaina, lokakuuta 12, 2004 at 20:46
sana illan ratoksi
miksi se taas tuntuu siltä, että niin paljon helpompiakin vaihtoehtoja, mitä voisi työkseen tehdä?
voisi vaikka duunata kirurgina suuria aivoleikkauksia. tai voisi opettaa koiran ratsastamaan ponilla. tai voisi matkustaa antarktikselle tutkimaan pingiinien aamuvoimisteluliikkeitä. tai voisi taivutella jäykkiä jäseniä uusiin asentoihin. tai keksiä vaikka matkapuhelimen.
mutta että tehdä lauluja. ei **tana!!
voisi vaikka duunata kirurgina suuria aivoleikkauksia. tai voisi opettaa koiran ratsastamaan ponilla. tai voisi matkustaa antarktikselle tutkimaan pingiinien aamuvoimisteluliikkeitä. tai voisi taivutella jäykkiä jäseniä uusiin asentoihin. tai keksiä vaikka matkapuhelimen.
mutta että tehdä lauluja. ei **tana!!
maanantaina, lokakuuta 11, 2004 at 09:34
ad-optioita
alakerran (country &) vesterinen on adoptoinut ehkä maailman syötävimmän suloisen kissahahmon.
tuo pikkuinen täysvalkoinen katti vain ilmaantui tänne mouruamaan ja asettui taloksi. tietysti vesterinen, tuo helläsydäminen veikko, aikoo laittaa siitä ilmoitukset lehtiin ja kauppiohin, ettei vain kenenkään omaa pikkuista tässä olla vahingossa adoptoimassa. mutta kaikesta päätellen kysymyksessä on jonkun mielenvikaisen munapään kesäkissa. niin siisti, ystävällinen ja ihmisrakas, mutta niin nälissään ja yksin.
minä olen jo melkein tottunut sanomaan sitä anneliksi, mutta vesterisen mielestä se voisi olla baikal. vaikka minusta olisi parempi kissalle tuo ural. mutta eikähän nimiasia ole kissan uuden isännän kädessä, mitäpä minä sitä hämmentämään.
me yläkerran väki ollaan puolestaan oltu melko tuohduksissamme korkeasaaren paviaanien lopettamisuhan takia. mä olen ihan saletti, ettei korkeasaari oikeasti niitä halua lopettaa, uhkailevat vaan, että kaikki huomaisivat, miten huonossa jamassa puljun talous on. tai sitten siihen on joku muu koira (tai siis paviaani) haudattuna: ei kukaan tapa paviaaneja siksi, että tilat menevät remonttiin! edes eläintarha!
eilen oli hesarissa bob helsinki -nimisen mainostoimiston kokosivun ilmoitus, että palkkaavat jonkun selvittämään paviaaneille jatkoaikaa. lisäksi sivun alalaitaan oli präntätty, että jos joku tietää paviaaneille sopivan paikan, voisi ilmoittaa siitä toimistoon.
meillä syntyi oitis päätös: koska vesterinen on adoptoinut yksinäisen pikku kissan, nuo paviaanithan adoptoidaan meille!
olisi se niin kiva, kun ne istuisivat olkkarissa rivissä kokislasi kädessä käkättämässä uutisvuodolle lauantai-iltaisin. ja samalla tulisi napsittua täit meidänkin kuontaloistamme! tänne vaan, kommuuniin!
tuo pikkuinen täysvalkoinen katti vain ilmaantui tänne mouruamaan ja asettui taloksi. tietysti vesterinen, tuo helläsydäminen veikko, aikoo laittaa siitä ilmoitukset lehtiin ja kauppiohin, ettei vain kenenkään omaa pikkuista tässä olla vahingossa adoptoimassa. mutta kaikesta päätellen kysymyksessä on jonkun mielenvikaisen munapään kesäkissa. niin siisti, ystävällinen ja ihmisrakas, mutta niin nälissään ja yksin.
minä olen jo melkein tottunut sanomaan sitä anneliksi, mutta vesterisen mielestä se voisi olla baikal. vaikka minusta olisi parempi kissalle tuo ural. mutta eikähän nimiasia ole kissan uuden isännän kädessä, mitäpä minä sitä hämmentämään.
me yläkerran väki ollaan puolestaan oltu melko tuohduksissamme korkeasaaren paviaanien lopettamisuhan takia. mä olen ihan saletti, ettei korkeasaari oikeasti niitä halua lopettaa, uhkailevat vaan, että kaikki huomaisivat, miten huonossa jamassa puljun talous on. tai sitten siihen on joku muu koira (tai siis paviaani) haudattuna: ei kukaan tapa paviaaneja siksi, että tilat menevät remonttiin! edes eläintarha!
eilen oli hesarissa bob helsinki -nimisen mainostoimiston kokosivun ilmoitus, että palkkaavat jonkun selvittämään paviaaneille jatkoaikaa. lisäksi sivun alalaitaan oli präntätty, että jos joku tietää paviaaneille sopivan paikan, voisi ilmoittaa siitä toimistoon.
meillä syntyi oitis päätös: koska vesterinen on adoptoinut yksinäisen pikku kissan, nuo paviaanithan adoptoidaan meille!
olisi se niin kiva, kun ne istuisivat olkkarissa rivissä kokislasi kädessä käkättämässä uutisvuodolle lauantai-iltaisin. ja samalla tulisi napsittua täit meidänkin kuontaloistamme! tänne vaan, kommuuniin!
sunnuntaina, lokakuuta 10, 2004 at 09:56
yllätyksiä aamutuimaan
olen yrittänyt estellä, ettei tästä blogista tulisi pelkästään ihastelevaa kuvasarjaa kylältä nimeltä kantele.
mut nyt on taas ihan pakko ihmetellä. heräsin tässä justiinsa pitkiltä ja kummaunisilta (huom. lukihäiriöiset: kum-ma, ei kuu-ma) uniltani ja kiipesin keltaiseen keittiööni nimeltä cafe sole. ajattelin heti, että on vähä jotenki outo tunnelma. vaahdottelin maitoa ja kummastelin ihme tunnelmaa; ajattelin, että kaikki johtuu vaan illalla huitasemastani puolikkaasta punkusta. mutta ei, jokin oli oikeesti muuttunu:
että etelä-suomessa lokakuussa senttikaupalla vitiä!
mut nyt on taas ihan pakko ihmetellä. heräsin tässä justiinsa pitkiltä ja kummaunisilta (huom. lukihäiriöiset: kum-ma, ei kuu-ma) uniltani ja kiipesin keltaiseen keittiööni nimeltä cafe sole. ajattelin heti, että on vähä jotenki outo tunnelma. vaahdottelin maitoa ja kummastelin ihme tunnelmaa; ajattelin, että kaikki johtuu vaan illalla huitasemastani puolikkaasta punkusta. mutta ei, jokin oli oikeesti muuttunu:
että etelä-suomessa lokakuussa senttikaupalla vitiä!
lauantaina, lokakuuta 09, 2004 at 13:23
katsokaa nyt!
voi hyvä tavaton!:
rakastan toimettomuutta, hiljaisuutta, rannalla käppäilyä, kahvin ja punaviinin siemailua, omia ajatuksiani.
juuri ennen kuvan ottoa järven yli lensi seitsemän komeasti toitottavaa laulujoutsenta.
rakastan toimettomuutta, hiljaisuutta, rannalla käppäilyä, kahvin ja punaviinin siemailua, omia ajatuksiani.
juuri ennen kuvan ottoa järven yli lensi seitsemän komeasti toitottavaa laulujoutsenta.
perjantaina, lokakuuta 08, 2004 at 18:26
perstain posti
todella rasittavan viikon ja sen ultimaattisen likaisen loppuhuipennuksen jälkeen huomaan lautatarhan nousseen pinserissä nousijoiden top kuutoseksi! kiitos, lukijat!
siksi riemastuneena tuppaan tähän vielä yhden pisteen vihjeen kuva-arvoitukseen (, vaikka kukaan ei olekaan tästä kisasta innostunut. epäilenpä, että jos paljastaisin palkinnon, kukaan ei varsinkaan osallistuisi...):
siksi riemastuneena tuppaan tähän vielä yhden pisteen vihjeen kuva-arvoitukseen (, vaikka kukaan ei olekaan tästä kisasta innostunut. epäilenpä, että jos paljastaisin palkinnon, kukaan ei varsinkaan osallistuisi...):
torstaina, lokakuuta 07, 2004 at 22:41
outo ilta
täällä on ihan ihme sää.
paitsi että täällä on niin sankka sumu, että auton edessä voisi puolen metrin päässä seistä hirvi, mies tai kissa, eikä sitä näkisi, täällä myös on elosalamia (ei siis objekteja nimeltä salami, vaan salama). ne on semmonen jännä fenomeeni, jos joku ei tiedä, että taivas on ihan kirkas ja salamoi, mutta ei siis sada eikä jyrise. aika maagista!
eipä ole monta hyvää vastausta ilmestynyt eiliseen kuva-arvoitukseen. tässä kolmen pisteen vihje:
paitsi että täällä on niin sankka sumu, että auton edessä voisi puolen metrin päässä seistä hirvi, mies tai kissa, eikä sitä näkisi, täällä myös on elosalamia (ei siis objekteja nimeltä salami, vaan salama). ne on semmonen jännä fenomeeni, jos joku ei tiedä, että taivas on ihan kirkas ja salamoi, mutta ei siis sada eikä jyrise. aika maagista!
eipä ole monta hyvää vastausta ilmestynyt eiliseen kuva-arvoitukseen. tässä kolmen pisteen vihje:
keskiviikkona, lokakuuta 06, 2004 at 22:46
kuva-arvoitus
mikä? missä? monelta?
tiistaina, lokakuuta 05, 2004 at 07:25
hä?
mitä hauskaa tässä nyt on hä?
joka aamu on herättävä seitsemältä ja silmät ristissä karautettava kylille.
joka aamu on herättävä seitsemältä ja silmät ristissä karautettava kylille.
sunnuntaina, lokakuuta 03, 2004 at 18:56
kuvittelen
täällä päin on näkynyt meheviä kuutamoiltoja.
koska, sattuneesta syystä, on uni jäänyt vähän vähiin, on ollut tilaisuus ihailla. koska mitään muuta ei tapahdu, laitan pienen ja rakeisen kuvan kuusta.
lauantaina, lokakuuta 02, 2004 at 20:05
harjoituksia koko elämä
treenataan, treenataan!
paitsi että tänään treenattiin koko päivä jalkasen kantaesitystä (ja huomenna myös), eilen harjoiteltiin mun elvis ry:n tilaussävellystä. kappaleen nimi on Kansallis-Sarja (molemmat isolla) ja sen nimi lausuttava juhlallisesti ja arvokkaasti. kappale esitetään näiden alla näkyvien uljaiden muusikoiden (ja minun) esittämänä gloriassa 28.10. lauluntekijäklubilla. koska soittajat ovat niin kauniita ja kivoja, kannattaa tulla:
pidetään näitä nyt sitten bändin virallisina potretteina. minusta olisi aika coolia, jos bändin kuvat olis otettu kännykkäkameralla...
paitsi että tänään treenattiin koko päivä jalkasen kantaesitystä (ja huomenna myös), eilen harjoiteltiin mun elvis ry:n tilaussävellystä. kappaleen nimi on Kansallis-Sarja (molemmat isolla) ja sen nimi lausuttava juhlallisesti ja arvokkaasti. kappale esitetään näiden alla näkyvien uljaiden muusikoiden (ja minun) esittämänä gloriassa 28.10. lauluntekijäklubilla. koska soittajat ovat niin kauniita ja kivoja, kannattaa tulla:
pidetään näitä nyt sitten bändin virallisina potretteina. minusta olisi aika coolia, jos bändin kuvat olis otettu kännykkäkameralla...
perjantaina, lokakuuta 01, 2004 at 10:25
tämä tankki seuraavaksi
lauluntekijä oli viime yönä keikalla juttutuvassa vonkalesisarensa kera.
ystävällinen henkilökunta oli järjestänyt bäkkärillemme pientä tarjoilua:
on tästä tietty galmouri ja kristallikarahvien kimmellys melko kaukana, mutta ei huono tämäkään...
ystävällinen henkilökunta oli järjestänyt bäkkärillemme pientä tarjoilua:
on tästä tietty galmouri ja kristallikarahvien kimmellys melko kaukana, mutta ei huono tämäkään...
© Ilu 2005 // Powered for Blogger and Blogger templates