ja taas kerran matkin lauran blogia ja käsken äänestää itseäni.
femmagaala, nuo emma-gaalan varjokinkerit keräävät taas tänä vuonna yleisöfemmaansa varten äänestystuloksia kaikille kaupallisesti ei-niin-menestyneille levyille. tämä, jos joku on suuren hatunnoston arvoista työtä marginaalimuusikkojen eteen.
myös vonkale on äänestettävien listalla ja tietysti kävin jo itse äänestämässä meitä, että saadaan edes yksi ääni. (tunnustan). nyt tiedätte, että se ainoa ääni on itse annettu.
ELLET NYT JUURI SINÄ käy antamassa ääntäsi vonkale-duolle!!
Lauluntekijän Lautatarha
lauantaina, tammikuuta 29, 2005 at 13:47
äänestä!
keskiviikkona, tammikuuta 26, 2005 at 20:30
blogitietäjä, joo joo...
just joo, voi kauhea!
päivänä, jona on opettanut monta hikistä tuntia, ei ehtinyt aamulla kammata tukkaa, ei ole sekuntiakaan miettinyt aamulla, mitä päälleen laittaa ja meikkipussi on unohtunut kotio, joku pölöpää (sori jussi, sanavalinta...) nelosen uutisista soittaa ja pyytää telkkariin kertomaan blogistaan.
ja vaikka yrittää ehdottaa muita blogittajia - ehei, ei kelpaa, ei onnistu. mikäs siinä sitten?
kaksoisleukani on kasvanut megalomaanisiin mittasuhteisiin. lupasin kuvaajalle, että jos kaksoisleuka näkyy, lähetän sille kirjepommin. hm...
on aika pohtia. kirjepommia ja rasvaimua.
päivänä, jona on opettanut monta hikistä tuntia, ei ehtinyt aamulla kammata tukkaa, ei ole sekuntiakaan miettinyt aamulla, mitä päälleen laittaa ja meikkipussi on unohtunut kotio, joku pölöpää (sori jussi, sanavalinta...) nelosen uutisista soittaa ja pyytää telkkariin kertomaan blogistaan.
ja vaikka yrittää ehdottaa muita blogittajia - ehei, ei kelpaa, ei onnistu. mikäs siinä sitten?
kaksoisleukani on kasvanut megalomaanisiin mittasuhteisiin. lupasin kuvaajalle, että jos kaksoisleuka näkyy, lähetän sille kirjepommin. hm...
on aika pohtia. kirjepommia ja rasvaimua.
maanantaina, tammikuuta 24, 2005 at 17:16
pelottavia näkyjä
minä jo kerkesin huokasta helpotuksesta, että jäin tsunamin huuhtelematta, mutte henkäsin samaan hengenvetoon, että voi se tippua se tiiliskivi päähän kotinurkillakin, kyllä.
pahimman näköinen tapa kuolla olisi varmasti saada putoava jääpuikko rintalastan läpi. tai pääkallon.
mistäkö tuli mieleeni? no, katselin työhuoneen ikkunasta ulos. pudotessaan nämä yli puolitoistametriset jötkäleet päästäisivät elämän isommastakin kehonrakentajasta, miten sitten ei tavallisesta meikäläisestä?
täytyy varoa katselemasta niitä, kun menee ulos. jos niitä katsoo, putoavat varmasti - ja silloin sitä vasta rumaa jälkeä tuleekin.
*puistatus*
pahimman näköinen tapa kuolla olisi varmasti saada putoava jääpuikko rintalastan läpi. tai pääkallon.
mistäkö tuli mieleeni? no, katselin työhuoneen ikkunasta ulos. pudotessaan nämä yli puolitoistametriset jötkäleet päästäisivät elämän isommastakin kehonrakentajasta, miten sitten ei tavallisesta meikäläisestä?
täytyy varoa katselemasta niitä, kun menee ulos. jos niitä katsoo, putoavat varmasti - ja silloin sitä vasta rumaa jälkeä tuleekin.
*puistatus*
lauantaina, tammikuuta 22, 2005 at 10:54
yöllä
öitämme valaisee ikkunan takaa tylypahkamainen näky:
nyt varsinkin, kun lunta rojahti niskaamme lapiokaupalla, näky on vakuuttava. kännykkäkamerani yökuvaustoiminto ei ole niitä parhaita, siitä syystä kuva saa entistä mystisempiä ulottuvuuksia.
valve- ja unirytmini on kääntynyt ylösnurin. seuraan yötä enemmän kuin päivää.
nyt varsinkin, kun lunta rojahti niskaamme lapiokaupalla, näky on vakuuttava. kännykkäkamerani yökuvaustoiminto ei ole niitä parhaita, siitä syystä kuva saa entistä mystisempiä ulottuvuuksia.
valve- ja unirytmini on kääntynyt ylösnurin. seuraan yötä enemmän kuin päivää.
perjantaina, tammikuuta 21, 2005 at 17:53
moni kakku päältä kaunis, moni silkkoa...
otan vastaan kommentteja uudesta värimaailmastani.
kyllästyin iänikuiseen vaaleanpunaiseen, jonka jossain mielenhäiriössä valitsin blogiin aiemmin. vähän iloisempi ja vähemmän eteerisempi elämäni olkoon!
vaikka kai minä tähänkin joskus tympiinnyn, olkoon voimassa siihen saakka.
kyllästyin iänikuiseen vaaleanpunaiseen, jonka jossain mielenhäiriössä valitsin blogiin aiemmin. vähän iloisempi ja vähemmän eteerisempi elämäni olkoon!
vaikka kai minä tähänkin joskus tympiinnyn, olkoon voimassa siihen saakka.
at 11:33
kuten huomaatte,
lautatarha on uudintumaisillaan: uutta pintaa, vanhaa sisältöä. kärsivällisyyttä koodaajalle ja lukijoille, toivottaa lauluntekijä.
keskiviikkona, tammikuuta 19, 2005 at 19:34
huvia mäkkidiggareille
macintoshien kanssa touhuaminen ja niistä innosta puhkuminen on tietyn kansanosan tavaramerkki.
intoillaan uudesta miniMacista, uudesta iPodista, uudesta iSiitä ja iTästä. ja onhan se sanottava, että en itsekään vaihtaisi iBookiani mihinkään, paitsi uudempaan, tehokkampaan ja hienompaan, korkeintaan. ja kauniita nämä mokomat ovat myös pc-rotiskojen rinnalla.
mutta liiallisuuksiinkin saatetaan venyä. vai mitä tuumitte, toverit, uudesta iToiletista? Käy vetäisemässä test-flush ja tule kommentoimaan tänne: ottaisitko kotiisi mokoman sisustuselementin?
intoillaan uudesta miniMacista, uudesta iPodista, uudesta iSiitä ja iTästä. ja onhan se sanottava, että en itsekään vaihtaisi iBookiani mihinkään, paitsi uudempaan, tehokkampaan ja hienompaan, korkeintaan. ja kauniita nämä mokomat ovat myös pc-rotiskojen rinnalla.
mutta liiallisuuksiinkin saatetaan venyä. vai mitä tuumitte, toverit, uudesta iToiletista? Käy vetäisemässä test-flush ja tule kommentoimaan tänne: ottaisitko kotiisi mokoman sisustuselementin?
maanantaina, tammikuuta 17, 2005 at 17:51
työtä se on laiskankin työ!
marian virren editointi on hurjassa touhussa.
joskus tuntuu siltä, että korva ei tottele tai ei voi totella, olla totuudessa, sillä jotkut jutut kuulostavat niin hyviltä.
välillä taas jotkut jutut kuulostavat niin epäilyttäviltä, että toivoisi korvien huijaavan.
no jaa, kaikesta päätellen kokonaisuudesta tulee varmaan oikein bueno.
tässä teille maria-makkaraa:
joskus tuntuu siltä, että korva ei tottele tai ei voi totella, olla totuudessa, sillä jotkut jutut kuulostavat niin hyviltä.
välillä taas jotkut jutut kuulostavat niin epäilyttäviltä, että toivoisi korvien huijaavan.
no jaa, kaikesta päätellen kokonaisuudesta tulee varmaan oikein bueno.
tässä teille maria-makkaraa:
lauantaina, tammikuuta 15, 2005 at 16:24
elämme jännittäviä aikoja
kuukauden kuluttua selviää, onko ammattini maaliskuun alusta alkaen työtön, apurahatutkija vai apurahataiteilija.
muutamia kertoja olen jo huolestuneena selaillut mol.fi:n avoimia työpaikkoja, mutta eipä lauluntekijää siellä kuuluteta missään.
mutta en aio olla huolissani. kyllä työ tekijänsä löytää. ja tekijä työn.
muutamia kertoja olen jo huolestuneena selaillut mol.fi:n avoimia työpaikkoja, mutta eipä lauluntekijää siellä kuuluteta missään.
mutta en aio olla huolissani. kyllä työ tekijänsä löytää. ja tekijä työn.
keskiviikkona, tammikuuta 12, 2005 at 08:38
lahti 2005, yamaha 200
aina, kun käyn lahdessa, tunnen käyneeni jossain vieraassa maassa.
lahdessa kaikki on toisin, eri kaupat, eri ruuat, eri näkymät, jotka eivät silmää juuri hivele. ja eri tunnelma.
söimme valtavat leveästi amerikkaa puhuvan miekkosen tekemät kermamunkit. ja puhuimme amerikkaa. ostimme paidat 50%:n alennuksella kaupasta, jota ei kohta enää ole; merkkiä, jota ei ole koskaan ollutkaan. tilasin ruoka-annokseni kanssa paistetut perunat. ei sellaista tapahdu kuin lahdesssa.
kuvakin kertoo jotain kaupungin erikoisesta luonteesta: pikasuutarin näyteikkunassa oli myynnissä kitara.
lapussa luki: yamaha 200 e
lahdessa kaikki on toisin, eri kaupat, eri ruuat, eri näkymät, jotka eivät silmää juuri hivele. ja eri tunnelma.
söimme valtavat leveästi amerikkaa puhuvan miekkosen tekemät kermamunkit. ja puhuimme amerikkaa. ostimme paidat 50%:n alennuksella kaupasta, jota ei kohta enää ole; merkkiä, jota ei ole koskaan ollutkaan. tilasin ruoka-annokseni kanssa paistetut perunat. ei sellaista tapahdu kuin lahdesssa.
kuvakin kertoo jotain kaupungin erikoisesta luonteesta: pikasuutarin näyteikkunassa oli myynnissä kitara.
lapussa luki: yamaha 200 e
lauantaina, tammikuuta 08, 2005 at 20:25
väsymiseen asti tätä maisemaa tällä viikolla
toiset tietävät. toiset arvaavat.
keskiviikkona, tammikuuta 05, 2005 at 20:54
elämäni pikku mysteerejä
ajoin tänään kullankalliin autoni (kuvassa etualalla, sininen) elielin parkkiin helsingin keskustassa.
olin ajellut reilun tunnin matkan kotoani tähän pisteeseen ja autoni oli lämmin ja rapainen, lumet olivat todellakin karisseet kyydistä jo alkumatkassa. (eihän helsingissä edes ole tavattu lunta vuosiin?). ja hallissa oli lämmintä ja kuivaa.
kun tulin hakemaan autokultaani, koko tuulilasi oli peittynyt lumeen. katolla lunta ei ollut. ihan tosi! minkään muun auton nokalla ei ollut lumennokarettakaan, kuten kuvasta näkyy, vaan muut autot olivat kuivia ja tyytyväisiä. hallin katossa ei ollut reikää eikä kohtaan päässyt minkäänlainen holotna puhaltamaankaan lunta. siis jonkun on ollut pakko tuoda se lumi tuohon paikalle.
katsokaa vaikka kuvasta:
olin ajellut reilun tunnin matkan kotoani tähän pisteeseen ja autoni oli lämmin ja rapainen, lumet olivat todellakin karisseet kyydistä jo alkumatkassa. (eihän helsingissä edes ole tavattu lunta vuosiin?). ja hallissa oli lämmintä ja kuivaa.
kun tulin hakemaan autokultaani, koko tuulilasi oli peittynyt lumeen. katolla lunta ei ollut. ihan tosi! minkään muun auton nokalla ei ollut lumennokarettakaan, kuten kuvasta näkyy, vaan muut autot olivat kuivia ja tyytyväisiä. hallin katossa ei ollut reikää eikä kohtaan päässyt minkäänlainen holotna puhaltamaankaan lunta. siis jonkun on ollut pakko tuoda se lumi tuohon paikalle.
katsokaa vaikka kuvasta:
maanantaina, tammikuuta 03, 2005 at 10:19
Onnellista ja Onnekasta uutta vuotta kaikille.
jaahas, työnsä orja palailee täällä ruotuun.
ja toivottaa kaikkea hyvää vuodelle 2005! ja piristää teitä parilla kuvalla uudenvuodenaaton ilmakitarasooloista.
solistina tässä janne:
ja toivottaa kaikkea hyvää vuodelle 2005! ja piristää teitä parilla kuvalla uudenvuodenaaton ilmakitarasooloista.
solistina tässä janne:
© Ilu 2005 // Powered for Blogger and Blogger templates