Lauluntekijän Lautatarha

ja aamulla siis kokka kohti londoonia ja sherbornea!

kantele vaikenee, mutta vain hetkeksi.
seuraavaksi kuva ehkä bigbenistä?

omituinen (heh) veljeni on esitellyt blogissaan ahkerasti takapihansa hanamia, niinpä minäkin kävin räpsäämässä kuvan omastani:

eikö ole hieno.

tämän päivän jälkeen kaikki liidilaulut on toivon mukaan äänitetty uudelle levylle ja huomisen jälkeen suurin osa päällesoitoistakin.
onneksi on mielekästä tekemistä tämän mielekkäistä mielekkäimmän bloggaamisen rinnalla.

uusimmassa hiidenkivilehdessä (yksi mun monista suosikkijulkaisuista) lasse koskela haastattelee markku pölöstä.

haastattelija ensin johdattelee haastateltavaa toteamalla:
"mielestäsi reijo taipaleen tähdet meren yllä on kaikkien aikojen paras tango. mutta eikö kohtalotango ole jykevä, vaikka eino grön laulaakin sen liian hidastellen, venkoilee melodian ja rytmin vanavedessä, tekee liikaa eikkaa?"

johon pölönen, että:
"en ryhdy arvioimaan eino gröniä, sanonpahan vain, että jos reijo taipale on suomalaisen tangon aurinko, niin grön on pingispallo."

jumantsuikka! pingispallo! voiko pistämättömämmin enää ilmaista?!

ja heti mieleen suikkaa vertaus suomalaiseen kansanlauluun, mutta nyt en aloita!


(seuraten blogisisaren esimerkkiä, kaunistin sidebariani kellolla. ihan huvikseen. voit siitä sitten seurailla, kauanko päivän postaukseni lukaiseminen vie elämästäs.)

blogitoverini tosikon viime postauksessa silmäni ja aatteeni tarrautuivat itselleni eri läheiseen aiheeseen.
nimittäin isoon ahteriin ja sen aiheuttamaan palautteeseen.

oli nimittäin minusta todella huomionarvoinen seikka, että isopersettely on kunnianloukkaus, vaikka isoperseys olisikin objektiivisesti ottaen totta.

mutta mitenhän on:
jos perse ei ole erityisen "hyvä" ja joku dena huutaa perään, että "hyvä perse", niin onko sekin kunnianloukkaus, koska persehän siis ei ole hyvä?
jos vaikka itseeni tyytyväisenä olen juuri päässyt henkiseen tasapainoon epätasapainoisen istumalihaksistoni kanssa ja joku kutsuu sitä hyväksi - vaikka sitten ihan tosissaankin, kun on alkanut lasoli sekoittaa näkökenttää - saattaa henkinen perseeni vetäistä herneen pimeimpään suolenmutkaan saakka.

siis mulla.
ja mulle joku dena niin huusi mäntsäläläisellä parkkipaikalla männäkkesänä.
ellei sitten se kuuluisa iso perse ole automaattisesti hyvä perse?

lauluntekijä kävi vonkalesisarensa keralla keuruulla shoppailemassa. molemmat ostivat samanlaiset, upean punaiset mokkakengät londoonin kaupungissa tepsuttelua varten.

ostosta vauhditti voimakas naureskelu.

lauluntekijä yritti aamulla pukeutua näihin uusiin tepsuttelukenkiin, mutta kuinka ollakaan: jalka oli niin turvoksissa, ettei mahtunut kenkä koipeen. hämmästys oli suuri.

varsinkin kun toinen kenkä mahtui loistavasti. mitä ihm!

ja sitä sitten siinä ladakuskin kanssa äimäilemään, että hittolainen, mitäs nyt.

kunnes katsoin kenkää pohjaan: eri kokoahan ne! ja viestiä vonkalesisarelle: "katsopas kenkiäs, ovatko samaa kokoa he?"

ja vonkalesisar siihen vastaamaan: "taidetaan sitten tosiaan vasta lontoossa näitä kenkiä käyttää".
tapaamme lentokentällä.

lehmät on päästetty laitumelle.

ah, sitä päätöntä koikkelehtimista!

...jatkopalaksi lauantai-aamuna:

huomasin, etten ollenkaan ole hehkutellut upeita uusia käyntikorttejani:



kiitos paulalle suunnittelusta ja hannalle painosta. mahtavaa!

ja illat pitenevät.

enkä tarkoita luonnonilmiötä, vaan itseäni. aamulla tehokas vaihe alkaa jo kukonlaululta. ja jatkuu hämäräntuloon. ja meillähän kukko laulaa yhdeksältä ja hämärä tulee yhdeksältä.
muu aika on tehotonta.

enkä puhu edes työstä - yhtä lailla joutenolo on tehokasta ja aikaansaapaa tai sitten ei ole.

lähden keu-keu-keuruulle treenaamaan. carmen rhythmicum sherbornessa odottaa. ehdottomasti kevään kohokohta on tuo vonkaleen englannin-reissu.

alkukesän kohokohta (?) on myös tulossa, heti kesäkuun alussa, kun jatkotutkintosuunnitelmani ja taiteellinen tasokokeeni toivottavasti hyväksytään ja minä regressoidun jälleen opiskelijaksi. minusta tullee viiden vuoden päästä tohtori. tästä myöhemmin taatusti lisää.

ja muista kohokohdista varmaan taas lisää...

pitihän niitä sitten kumminkin eilisiltana ruveta väijymään. euroviisuja.

suomalaisten euroviisumenestys on jo kavunnut legendaarisiin mittoihin, lähettivät suomalaiset sitten norjalaispoijjaan paikalle valittavaan ääneen kysymään: "why?"

mutta vastausta ei tullut vieläkään.

kun tekee töitä kotona, ihmeellisistä asioista tulee päivän kohokohtia.

aamun ensimmäinen kahvi on aamun ensimmäinen kohokohta.
yleensä saan latteni (monteriva scuroon tehdyn, ehdottomasti!) valmiiksi keitettynä ja jos murisen kiukkuisena futonilla, saan sen myös sängynreunalle katettuna.
nyt vaan muutamana aamuna olen saanut luksuksena jäädä pötköttelemään, kun ladakuski puolestaan muristen lähtee taipaleelle ja olen joutunut keittämään latteni itse.

päivän toinen kohokohta on hesarin nouto. ja sen jälkeen posti.

ja tänään tulikin kivaa postia: kaksi pakettia, jättimäinen ja pieni, saksasta ja ruåttinmaalta, odottivat minua lähikaupan postitiskillä. jippii ja pakettien noutoon. ja uusilla leluilla leikkimään!

lounas on myös kohokohta: mitä söisi, keittäisikö puuroa vai lämmittäiskö eilistä tai viimeviikkoista? tai ottasko vaan leipää ja jugurttia? yleensä kylläkään paljoa ei ole tarjolla. kuka sitä nyt kauppaan kotoaan jaksaisi lähteä.

ja iltapäiväkahvi tietenkin.

ja viimeinen kohokohta on se, kun lopettan ähräämisen koneella ja annan itselleni luvan siirtyä vapaalle. ja mitäs sitten keksisi?
heittäytyisikö selälleen sohvalle vai futonille?

(ai missä välissä ne työt tehdään? sitä minäkin ihmettelen!)

olen miettinyt, että pitäisiköhän alkaa piirtää käyrää elämästä? eräänlaista moodikäyrää ja katsoa, kuinka tunnelmat vaihtelevat. pettymykset, matonaltavaedot, onnitumiset ja ristiriidat sulassa sovussa tilastotieteeseen pakotettuina.

mitä uutta oppisin itsestäni ja olisiko se oppi tarpeeseen vai tekisikö se minusta ahdistuneen?

huvikseni piirisin pikaisen ja ei-kovin-tarkan moodikäyrän viikonlopusta. ensin lievää tyytymättömyyttä, sitten nousuun, illalla väsymystä, sunnuntai-aamuna uuteen nousuun, sitten väsymys ja matonjalkojenaltaveto sekä illalla ladakuskin tarjoama loistava ateria ja hyvä leffa, jonka aikana nukahdin. hm. opinko jotain tästä:

... että sitä huvittaa NIIIIIN tyhmät asiat. ja lapselliset.

nimittäin ahkerasti surffaillessa sattuu silmään kaikenlaisia juttuja maailmalta.

tänään tipautti losangelesilainen korkean profiilin vaatemerkki
james perse.

voiko kukaan suomalainen ottaa kovinkaan vakavasti james perseitä?

toisaalta, jos saisi jonkun logoteepaidan oikein isoin logoin, sillä voisi olla laajempaakin suosiota helsingin nuorisoputiikeissa.
ja kolmannelta, ajattelin, että tuossa olisi ideaa taiteilijanimeksi:

"täällä tänään: JAMES PERSE!"

meille rantautui eilen dösä, elikkäs dössi, onnikka, linjakas, busa eli linkki.

ladakusti osti mersubussin. mitä siitä tulisi ajatella?

tähän voi pakata koko bändin bassoineen ja harmooneineen ja nyckelharpoineen, soittajineen, rekvisiittoineen ja kakaroineen. ja eiku kiertueelle!


vai ajattelikohan ladakuski, että emäntä täyttää bussin...

onneksi joinain päivinä elämässä saa sentään vähän röyhistellä rintojaan.

eilen postilootaan kolahtaneessa kansan musiikkilehti friitissä oli suuresti arvostamani ja ihailemani säveltäjä jalkasen kirjoittama arvio uusimmaisestani, marian virrestä. lisäksi lehdessä oli aukeaman + sivun juttu.

kyseisen kulttuurijulkaisun levyarvostelut ovat välillä hieman "arvosteluja", vähän epämääräisiä esittelyjä levyistä. mutta kuten "osastonjohtaja ilmonen" (ex) totesi: "sehän oli sentään jalkanen!"

mutta maallisista asioista huomioita jälleen:
sain seurata eilen arkaaista musisointia ihan tuntikaupalla. kaksi aika ansiokasta arkaaisen kansanlaulun pääinstrumenttitutkintoa päivällä ja illalla miltei kaksituntisen konsertin. moninaisuus ja asiain joka kulmalta tarkastelu on tietenkin aina poikaa. ja runolauluun en kyllästy ikinä, vaikka toteutus joskus saattaakin puristia ihmetyttää...

ja huvitukseksi vielä kuva helsinkiläisestä lähiöstä. kulttuuri se senkun kukoistaa ja aiheuttaa tietynmielisille ohikulkijoille naurunpyrskähdyksiä:



p.s. katille terveisiä, että notaatiosi ovat jo miltei matkalla. anteekspyytävä hymiö tähän.

armaat, taitavat, loistavat ja kauniit soittajatoverini ilonassa ja huvinassa jaksavat jatkuvasti ällistyttää minua. meillä on ankaran rutistuksen jälkeen levyn pohjat äänitettyinä. ja vielä laadukkaasti!

sorvaamistahan vielä riittää, mutta se raskain osa on jo kaiketi takana.
kiitos lassi, sara ja eero!

ja sitten maallisiin asioihin: taannoisella reissullani vitostiellä kohtasin tyylikkään herrasmiehen, jolla oli papukaija.

no mikäs siinä sitten? no se, että lintu oli miehellä huoltoaseman baarissa olkapäällään ihan irrallaan, ihan kiltisti söi miehen pullaa ja nokki tämän hiuksia. kun kävin miehen kanssa juttusille ja kehuin papukaijaa komeaksi, tämä itse ja henkilökohtaisesti narahti ylpeyttä kireässä papukaijanäänessään: "komea poika! komea poika!".
hän siis myös puhui, ei pelkästään isäntänsä ja osa kuulemma yli 30 sanaa. joskus tosin kuuluvat merkitykset menevän sekaisin: aamuisin se toivottaa hyvää yötä. tai sitten isäntänsä epäili sen kehuvan aamuisin mennyttä yötä.



myöhemmin näin, miten mies käppäili ulkosalla kaija olallaan.

uskomaton elämys!