olenkohan mä joku suomen virallinen kummallisten keikkojen laulaja?
miten musta tuntuu, että yhä useammin mun keikat on jotain ihme-kummia, outoja tai ainakin pikaisella varoitusajalla? tai sitten yksi suomen virallinen hullu taiteilijaprofessori tietää, että innostun kreiseimmistäkin ideoista.
esitän huomenna piae cantioneseja (miten tämä tulisi taivuttaa, kielipoliisit hoi?!) pc-tanssien säestykseksi sekä runolaulua tuomiokirkon kryptassa klo 20.
reilun kuukauden päästä esitän samassa paikassa pauliinan kanssa runolaulua latinaksi, vuonna 705 englannissa runoeltua 8-tavumittaista runolemaa nimeltään carmen rhythmicum.
ei sitten mitään tolkkua proggisten pähkähulluudessa.
Lauluntekijän Lautatarha
maanantaina, tammikuuta 30, 2006 at 21:59
hulluutta
sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006 at 12:02
tartuntavaara
olen taas tartuttanut itseeni blogimeemin. vaan on kai näihin vastattava, jos muuta asiaa ei satu olemaan. kiitti siis lauralle!
tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
koska on sunnuntai, istun koneella tukka pystyssä omaan huoneeseeni sulkeutuneena. en jaksanut vielä käydä suihkussa, mutta väitin ladakuskille tekeväni töitä.
minulla on päälläni
*täysin kotimaiset vasta verkkokaupasta tilaamani kollegehousut (nro 328), tietenkin mustat. * ruotsista vuosia sitten tilaamani trikoosamettipaita, musta.
*alkkarit, vanhat, mustat.
*toppi, tekee virkaansa rintsikoita, vanha, musta.
ei siis sukkia eikä muita kommervenkkejä.
kenet tässä nyt haastaisi? poikakerholaiset? tosikon? antin? muut lukijat? eli ketkä?
tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
koska on sunnuntai, istun koneella tukka pystyssä omaan huoneeseeni sulkeutuneena. en jaksanut vielä käydä suihkussa, mutta väitin ladakuskille tekeväni töitä.
minulla on päälläni
*täysin kotimaiset vasta verkkokaupasta tilaamani kollegehousut (nro 328), tietenkin mustat. * ruotsista vuosia sitten tilaamani trikoosamettipaita, musta.
*alkkarit, vanhat, mustat.
*toppi, tekee virkaansa rintsikoita, vanha, musta.
ei siis sukkia eikä muita kommervenkkejä.
kenet tässä nyt haastaisi? poikakerholaiset? tosikon? antin? muut lukijat? eli ketkä?
lauantaina, tammikuuta 28, 2006 at 16:32
vasen-oikea-vasen-oikea tahdissa ain astu
huomenna sitä sitten jännitetään, minkälaista kulttuuripolitiikkaa seuraavat kuusi vuotta maassamme harjoitetaan. ja minkälaista mitä-tahansa-politiikkaa.
vaikka presidentillä ei ole juurikaan suoranaista valtaa, kyllä se kansasta jotain kertoo, kumpi valitaan. valitaanko oikeistolainen rahamies (mies,"vahva johtaja") vai vähän vasemmistolainen sosiaali-idealistinen nainen (nainen, "vittumainen ämmä").
en nyt mene kertomaan tässä kantaani, vaikka ei varmaan kellekään arvoitukseksi jää.
mutta se on minusta tarkkaan punnittuna todeten melko erikoista, että kaikki saavat äänestää ja aivan millä perusteilla haluavat.
olin männäviikolla nauttimassa kauneudenhoitoalan palvelusta, jossa kuulin viereiseltä ritsalta keskustelun.
- ketä sää meinaat äänestä?
- mää äänestän kyl sauli.
- niin määki. on se nii hyvän näköne.
- nii onki, siks määki sitä sauli.
- ja muuntenki mää haluun sauli.
- nii määki.
- emmää mittä päivänpolitiikka vaa seuraa.
- emmääkä.
- mut se sauli on nii hyvä näköne.
- nii onki.
- (mulle:) äänestä säki vaa sauli. se on nii edustava.
vaikka presidentillä ei ole juurikaan suoranaista valtaa, kyllä se kansasta jotain kertoo, kumpi valitaan. valitaanko oikeistolainen rahamies (mies,"vahva johtaja") vai vähän vasemmistolainen sosiaali-idealistinen nainen (nainen, "vittumainen ämmä").
en nyt mene kertomaan tässä kantaani, vaikka ei varmaan kellekään arvoitukseksi jää.
mutta se on minusta tarkkaan punnittuna todeten melko erikoista, että kaikki saavat äänestää ja aivan millä perusteilla haluavat.
olin männäviikolla nauttimassa kauneudenhoitoalan palvelusta, jossa kuulin viereiseltä ritsalta keskustelun.
- ketä sää meinaat äänestä?
- mää äänestän kyl sauli.
- niin määki. on se nii hyvän näköne.
- nii onki, siks määki sitä sauli.
- ja muuntenki mää haluun sauli.
- nii määki.
- emmää mittä päivänpolitiikka vaa seuraa.
- emmääkä.
- mut se sauli on nii hyvä näköne.
- nii onki.
- (mulle:) äänestä säki vaa sauli. se on nii edustava.
keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006 at 16:32
ilmoitusluontoisena asiana ilmi tuotakoon
olen jälleen töissä.
(tästä päivästä lähtien ladakuski nauttii valtion leipää koti-isänä.
olen hänen ratkaisustaan ylpeä, mutta myös äärimmäisen huojentunut. meidän pienperheessämme ei vastuu lapsen hoidosta kaadu yksin äidin harteille. eikä myöskään se leivän pöytään raapiminen isän.
ja olen huojentunut siksikin, että pakko on tunnustaa sellainen seikka, että mielenterveyteni ei enää olisi kestänyt.
tytärlapsi on tärkeintä maailmassa ja hänestä huolehtiminen tällä hetkellä ykkössijalla elämässäni. mutta ei minusta yksinkertaisesti ole pullantuoksuiseksi kotiäidiksi. viimeisinä kotiäitiviikkoinani tuskin jaksoin enää sängystä nousta. hoidin kyllä lapsen tarpeet mekaanisesti ja leikin ja seurustelin vauvan kanssa, mutta olin aivan kuolemanväsynyt ja kalmankalvakka, enkä jaksanut iloita tuosta maailma suurimmasta ihmeestä. hiippailin zombiena valokaarikalsareissani ympäri kämppää enkä saanut nautintoa mistään.
nyt olen muutaman päivän tehnyt töitä. olen täynnä energiaa, voimaa ja ideoita. iltaisin lapsi on taas ihana ja ihmeellinen ja saa rajattoman huomioni ja rakkauteni. ja olen tyytyväinen. ja näin uskon, että tytärlapsikin on.
annan täyden tunnustukseni niille, jotka jäävät kotiin, pois työelämästä, lasten vuoksi. se on oikein, hyvää ja hyveellistä. ja äärimmäisen raskasta.
mutta minun tapauksessani se olisi väärin. väärin itseäni ja lastani kohtaan. ja ladakuskia, joka ei saisi jäädä kotiin, vaikka haluaa!)
j.k. kerrankin olen blogissani jotain mieltä. rasti seinään X.
(tästä päivästä lähtien ladakuski nauttii valtion leipää koti-isänä.
olen hänen ratkaisustaan ylpeä, mutta myös äärimmäisen huojentunut. meidän pienperheessämme ei vastuu lapsen hoidosta kaadu yksin äidin harteille. eikä myöskään se leivän pöytään raapiminen isän.
ja olen huojentunut siksikin, että pakko on tunnustaa sellainen seikka, että mielenterveyteni ei enää olisi kestänyt.
tytärlapsi on tärkeintä maailmassa ja hänestä huolehtiminen tällä hetkellä ykkössijalla elämässäni. mutta ei minusta yksinkertaisesti ole pullantuoksuiseksi kotiäidiksi. viimeisinä kotiäitiviikkoinani tuskin jaksoin enää sängystä nousta. hoidin kyllä lapsen tarpeet mekaanisesti ja leikin ja seurustelin vauvan kanssa, mutta olin aivan kuolemanväsynyt ja kalmankalvakka, enkä jaksanut iloita tuosta maailma suurimmasta ihmeestä. hiippailin zombiena valokaarikalsareissani ympäri kämppää enkä saanut nautintoa mistään.
nyt olen muutaman päivän tehnyt töitä. olen täynnä energiaa, voimaa ja ideoita. iltaisin lapsi on taas ihana ja ihmeellinen ja saa rajattoman huomioni ja rakkauteni. ja olen tyytyväinen. ja näin uskon, että tytärlapsikin on.
annan täyden tunnustukseni niille, jotka jäävät kotiin, pois työelämästä, lasten vuoksi. se on oikein, hyvää ja hyveellistä. ja äärimmäisen raskasta.
mutta minun tapauksessani se olisi väärin. väärin itseäni ja lastani kohtaan. ja ladakuskia, joka ei saisi jäädä kotiin, vaikka haluaa!)
j.k. kerrankin olen blogissani jotain mieltä. rasti seinään X.
perjantaina, tammikuuta 20, 2006 at 20:12
pak. kanen. siitä suomal...
minä sitten niin tykkään pahasta säästä helsingissä.
en siksi, että jäisen ja kostean meri-ilman lättyyn lyömänä olis kivempaa tai että postin kulmalla olis nastaa napittaa rotsiaan turhaan pitääkseen sen hirveän vihmonnan kauempana.
vaan siksi, että tavallisesti niin trendikkäät, coolit ja katu-uskottavat neiti- ja herra helsinginneidit kaivelevat pakkassäällä komeroistaan ne vuosikymmen takaiset pakkastakit ja mökkireissulle hankitut letkunkulman eränkävijät -logoilla varustetut piponsa. ne joita käytetään vain niinä parina pakkaspäivänä vuodessa tai vielä riemukkaampaa: ne, jotka ullakolta käteen sattuvat.
lisäksi on mainittava se kanssahäpeän suloinen kosketus, kun näissä vuosikerta-aarteissaan värjöttelevät kansalaiset yhdessä liimautuvat ratikkapysäkkien laseja vasten antaen tilaa vielä muutamalle koiranpaskan näköinen pipo päässään palelevalle yksilölle.
hurraa helssinki!
en siksi, että jäisen ja kostean meri-ilman lättyyn lyömänä olis kivempaa tai että postin kulmalla olis nastaa napittaa rotsiaan turhaan pitääkseen sen hirveän vihmonnan kauempana.
vaan siksi, että tavallisesti niin trendikkäät, coolit ja katu-uskottavat neiti- ja herra helsinginneidit kaivelevat pakkassäällä komeroistaan ne vuosikymmen takaiset pakkastakit ja mökkireissulle hankitut letkunkulman eränkävijät -logoilla varustetut piponsa. ne joita käytetään vain niinä parina pakkaspäivänä vuodessa tai vielä riemukkaampaa: ne, jotka ullakolta käteen sattuvat.
lisäksi on mainittava se kanssahäpeän suloinen kosketus, kun näissä vuosikerta-aarteissaan värjöttelevät kansalaiset yhdessä liimautuvat ratikkapysäkkien laseja vasten antaen tilaa vielä muutamalle koiranpaskan näköinen pipo päässään palelevalle yksilölle.
hurraa helssinki!
keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006 at 15:37
mun maailma
tämä oli musta aika kiva. tämmöisen maailmankuvan minä olen matkoillani rakentanut. mun maapalloni on niin leveä itään, ettei edes templeittiini mahdu.
create your own visited country map
or check our Venice travel guide
create your own visited country map
or check our Venice travel guide
at 13:30
pakkasaamu neljän tuulen talossa
maanantaina, tammikuuta 16, 2006 at 23:50
meemi tämäkin
blogistaniaa vaivaa meemitartunta. minäkin tartutuin ja vastaan kysymykseen:
mitä kummallisia tapoja mulla on?
miten niin, mitä kummallisia tapoja mulla on? ei mitään! mun kummalliset tavat on ihan tavallisia!
ei vaiskaan. mulla on niitä hirveästi, kuten se, että haluan aina lentokoneessa käytäväpaikan, harrastan kuntoilua vain sisätiloissa, puristan hammastahnatuubia just sieltä, mistä se käteen sattuu, pukeudun vain mustaan, säilytän ketsuppipulloa nokallaan. mutta muutamia erityisesti valitakseni:
1. levyhylly
vaikka kaikki kamani ovat aina tuhannen levällään ja sekaisin, levyhyllyn on oltava järjestyksessä. Omat hyllynsä ulkomaalaiselle ja suomalaiselle, popille, etnolle, klassiselle jne. mutta ehkä tämä on myös käytännön sanelemaa, levyjä kun taloudessamme on joku tuhat.
2. tiskirätti
keittiö on tässä taloudessa sotkun lähde ja loppusijoituskohde. komposti saattaa olla viemättä viikkoja ja mehutölkit taittelematta, mutta tiskirätti ei saa haista - vaikka kuinka harvoin se käytössä olisikin! raivostun, jos joku jättää "räbän" hanan päälle roikkumaan. siitä se nimittäin aina putoaa kaiken lilluvan veden ja ruuantähteiden sekaan altaaseen. ja alkaa haista. sille on varattuna oma pyykkipoikansa, johon se on nostettava kuivumaan.
3. liikutus
tämä on vähintäänkin noloa, mutta liikutun toisinaan kuullessani omia biisejäni. en siksi, että ne olisivat niin hyviä vaan siksi, että ne tuovat mukanaan niihin liityvät tunnelmat. häpeän tätä.
4. taide-esityksissä
olen elokuvateatteriterroristi. kukaan, siis ei kukaan, ei saa ottaa mukaan karkkia pussissa, koska pussit rapisevat. karkkilaatikot on keksitty! sipsejä syödään raksuttelematta. puhelimet pidetään kiinni. mutta ehkä olen puristi, koska käyn katsomassa hidastempoisia, raskaita ja keskittymistä vaativia "taiteellisia" elokuvia. ja tämä koskee muuten myös konsertteja ja teatteria.
kerran joku bimbo blondi vastasi pirisevään puhelimeensa pienessä ja intiimissä teatterissa just leffan kauniissa ja lyyrisessä huippukohdassa ja kalkatti kännykkäänsä kuin kotonaan. leffan jälkeen kävin ärjäisemässä. Noloa tämäkin.
5. menen aerobikissa aina takariviin, vaikka osaan ihan hyvin.
ja nyt mä haastan ainakin lauran ja antin. taas samat, kun emmä muitakaan ketään tunne.
mitä kummallisia tapoja mulla on?
miten niin, mitä kummallisia tapoja mulla on? ei mitään! mun kummalliset tavat on ihan tavallisia!
ei vaiskaan. mulla on niitä hirveästi, kuten se, että haluan aina lentokoneessa käytäväpaikan, harrastan kuntoilua vain sisätiloissa, puristan hammastahnatuubia just sieltä, mistä se käteen sattuu, pukeudun vain mustaan, säilytän ketsuppipulloa nokallaan. mutta muutamia erityisesti valitakseni:
1. levyhylly
vaikka kaikki kamani ovat aina tuhannen levällään ja sekaisin, levyhyllyn on oltava järjestyksessä. Omat hyllynsä ulkomaalaiselle ja suomalaiselle, popille, etnolle, klassiselle jne. mutta ehkä tämä on myös käytännön sanelemaa, levyjä kun taloudessamme on joku tuhat.
2. tiskirätti
keittiö on tässä taloudessa sotkun lähde ja loppusijoituskohde. komposti saattaa olla viemättä viikkoja ja mehutölkit taittelematta, mutta tiskirätti ei saa haista - vaikka kuinka harvoin se käytössä olisikin! raivostun, jos joku jättää "räbän" hanan päälle roikkumaan. siitä se nimittäin aina putoaa kaiken lilluvan veden ja ruuantähteiden sekaan altaaseen. ja alkaa haista. sille on varattuna oma pyykkipoikansa, johon se on nostettava kuivumaan.
3. liikutus
tämä on vähintäänkin noloa, mutta liikutun toisinaan kuullessani omia biisejäni. en siksi, että ne olisivat niin hyviä vaan siksi, että ne tuovat mukanaan niihin liityvät tunnelmat. häpeän tätä.
4. taide-esityksissä
olen elokuvateatteriterroristi. kukaan, siis ei kukaan, ei saa ottaa mukaan karkkia pussissa, koska pussit rapisevat. karkkilaatikot on keksitty! sipsejä syödään raksuttelematta. puhelimet pidetään kiinni. mutta ehkä olen puristi, koska käyn katsomassa hidastempoisia, raskaita ja keskittymistä vaativia "taiteellisia" elokuvia. ja tämä koskee muuten myös konsertteja ja teatteria.
kerran joku bimbo blondi vastasi pirisevään puhelimeensa pienessä ja intiimissä teatterissa just leffan kauniissa ja lyyrisessä huippukohdassa ja kalkatti kännykkäänsä kuin kotonaan. leffan jälkeen kävin ärjäisemässä. Noloa tämäkin.
5. menen aerobikissa aina takariviin, vaikka osaan ihan hyvin.
ja nyt mä haastan ainakin lauran ja antin. taas samat, kun emmä muitakaan ketään tunne.
at 15:53
huipputarjous!
ilonan ja huvinan levy Aulis on nyt tilattavissa ennakkoon kotisivuillani.
jos tilaat nyt, saat sen ennen muita! tiedät sitten, mistä puhutaan.
jos tilaat nyt, saat sen ennen muita! tiedät sitten, mistä puhutaan.
lauantaina, tammikuuta 14, 2006 at 22:54
mauttomuuden huippu
tosi-tv on mennyt musta nyt vähän liian pitkälle.
suomen yleisradio järjestää tv-lupiemme vastineeksi uuden reality-tv-kisan sota & rauhan, jossa kilpailijat leikkivät sotaa. haku kisaan on käynnissä nyt. suoritettua asevelvollisuutta ei vaadita.
yle ylpeänä mainostaa, että amerikkalainen tositeeveeformaatti rantautuu ensimmäisenä euroopassa suomeen ja ykköselle.
pyhä jysäys, miksiköhän?!
mikään muu kanava euroopassa ei ole näin aivoton.
maailmassa käydään oikeaa sotaa joka päivä, eikä se ole leikin asia. suomessa ja amerikassa leikitään sotaa telkkarissa. anna mun kaikki kestää.
suomen yleisradio järjestää tv-lupiemme vastineeksi uuden reality-tv-kisan sota & rauhan, jossa kilpailijat leikkivät sotaa. haku kisaan on käynnissä nyt. suoritettua asevelvollisuutta ei vaadita.
yle ylpeänä mainostaa, että amerikkalainen tositeeveeformaatti rantautuu ensimmäisenä euroopassa suomeen ja ykköselle.
pyhä jysäys, miksiköhän?!
mikään muu kanava euroopassa ei ole näin aivoton.
maailmassa käydään oikeaa sotaa joka päivä, eikä se ole leikin asia. suomessa ja amerikassa leikitään sotaa telkkarissa. anna mun kaikki kestää.
perjantaina, tammikuuta 13, 2006 at 16:21
jännää
elämme jännittäviä aikoja, ystävät.
levy on painumaisillaan. siis painumaisillaan painoon. viimeisiä papereita allekirjoitetaan ja soundeja pikkusen vielä viilataan.
kylläpä jännittää. pitäkää sormet ja varpaat pystyssä, että hyvä tuli ja kaikki ratkaisut ovat oikeita.
levy on painumaisillaan. siis painumaisillaan painoon. viimeisiä papereita allekirjoitetaan ja soundeja pikkusen vielä viilataan.
kylläpä jännittää. pitäkää sormet ja varpaat pystyssä, että hyvä tuli ja kaikki ratkaisut ovat oikeita.
torstaina, tammikuuta 12, 2006 at 23:44
#%@#£$@##
taisin pikkasen kirota.
on nimittäin lauluntekijän silmässä turha tauti, silmätulehdus. ikinä ennen ei ole ollu.
tekis mieli työntää haarukka silimään tai patasuti ja vähän rapsutella pois tuota kutinaa.
kun alkoi se vedenroiskuminen silimästä, en tajunnu mitään, ihmettelin vaan ääneen ladakuskille, että miksköhän toinen silmä itkee, vaikka toinen nauraa.
viisas armaani ehdotti, että se on varmaan se skitsofrenia nyt.
on nimittäin lauluntekijän silmässä turha tauti, silmätulehdus. ikinä ennen ei ole ollu.
tekis mieli työntää haarukka silimään tai patasuti ja vähän rapsutella pois tuota kutinaa.
kun alkoi se vedenroiskuminen silimästä, en tajunnu mitään, ihmettelin vaan ääneen ladakuskille, että miksköhän toinen silmä itkee, vaikka toinen nauraa.
viisas armaani ehdotti, että se on varmaan se skitsofrenia nyt.
keskiviikkona, tammikuuta 11, 2006 at 09:47
miten menee?
tapasin töiden merkeissä ajat sitten yhen tyypin. tai siis olen kohdannut töiden merkeissä hillittömästi tyyppejä. mutta ainakin tämän yhden.
muistan miten minut valtasi hyvin voimakas tunne:
katsoin häntä ensitapaamisella silmiin ja tuntui suurinpiirtein siltä,
kuin kadonnut veljeni olisi palannut.
lämmin.
vahva tasavertaisuuden tunne.
tunsin, että olen turvassa.
ja väitän kivenkovaan, että kyse ei ollut siitä, mitä ihmiset sanovat ihastumiseksi.
työmme sujuivat normaalin rattoisissa merkeissä ja loppuivat aikanaan. aina mulla oli sellainen olo, että jotain jäi sanomatta. emmekä enää tavanneet.
paljon on joessa sen jälkeen vettä virrannut.
miksi kirjoitan tästä nyt? näin yllättäen hänestä unta viime yönä, useaan otteeseen. unissani hän oli jotenkin kuihtunut, laihtunut, kalvennut ja vaalennut. kärsinyt. ja uni oli niin totta.
onks siellä kaikki hyvin? vastaa kommenttiosioon.
muistan miten minut valtasi hyvin voimakas tunne:
katsoin häntä ensitapaamisella silmiin ja tuntui suurinpiirtein siltä,
kuin kadonnut veljeni olisi palannut.
lämmin.
vahva tasavertaisuuden tunne.
tunsin, että olen turvassa.
ja väitän kivenkovaan, että kyse ei ollut siitä, mitä ihmiset sanovat ihastumiseksi.
työmme sujuivat normaalin rattoisissa merkeissä ja loppuivat aikanaan. aina mulla oli sellainen olo, että jotain jäi sanomatta. emmekä enää tavanneet.
paljon on joessa sen jälkeen vettä virrannut.
miksi kirjoitan tästä nyt? näin yllättäen hänestä unta viime yönä, useaan otteeseen. unissani hän oli jotenkin kuihtunut, laihtunut, kalvennut ja vaalennut. kärsinyt. ja uni oli niin totta.
onks siellä kaikki hyvin? vastaa kommenttiosioon.
tiistaina, tammikuuta 10, 2006 at 20:33
aasinsiltoja ja muistoja
aasinsilta #1:
mulle ei nykyään enää tapahdu mitään hauskaa. elän siis villeissä muistoissani. ja katselen taikalaatikkoa.
aasinsilta #2:
meidän 200o asukkaan kuntaan on muuttanut sardinialainen mies ja tietenkin olemme sitten tutustuneet häneen, olemmehan täällä suuria sardinianystäviä ja -matkailijoita.
aasinsilta #3:
taikalaatikon mainoskanava esitti tänään hassutteluohjelman, jossa kaksi italjaanoa huristelee pitkin kesäistä suomennientä, tekee ja koittaa kaikkea hauskaa. ja arvioi huttuheimon läpsyttelemiä pitsoja.
ja sillan toisessa päässä:
sardinialaiset ystävämme, tenores goine di nuoro, meinasivat tikahtua nauruun, kun saivat haapavesifolkissa ruokalippuja, jotka sai vaihtaa kehnohkoon ja kapeaan pizzasliceen matkailuvaunun luukulla.
keräsivät sitten kaikilta tapaamiltaan ihmisiltä nuo lippuset, yhteensä taisivat saada niitä kolmatta kymmentä, ja vaihtoivat ne kaikki pizza finlandeseen, jota sitten ylistivät maasta taivaaseen äänekkään naurunremakan ja tilaa vievän käsienlevittelyn säestämänä.
vaikka outoa heistä oli, että pitsaa tarjottiin niin pieni riekale, vielä ihmeellisempää ystävistämme oli se, että slicen vierellä tarjoiltiin salaattikasa.
ja ihmeellisintä kaikesta oli maito.
maito? no se valkoinen salaatinkastike, jota tuohon nahistuneeseen salaattikekoon sai kaataa. oikeasti se oli sinappikastikkeen tyyppistä vaaleaa kastiketta, mutta tenoreista se vaikutti maidolta. sitä sitten hihittelivät partoihinsa.
pizza finlandeset jaettiin kaikille lopulta halukkaille.
(taustatietona kerrottakoon, että kaveruksilla oli mukanaan omat eväät: omat kunnon pecorinojuustokiekot, ilmakuivatut kinkut, sekä dolci. ja tietysti pari kymmenen litran kanisteria tuhtia sardinialaista maalaisviiniä. ei siis jäänyt nälkä, ei jano, kellekään tämän pizza finlandese -jakelun jälkeen.)
mulle ei nykyään enää tapahdu mitään hauskaa. elän siis villeissä muistoissani. ja katselen taikalaatikkoa.
aasinsilta #2:
meidän 200o asukkaan kuntaan on muuttanut sardinialainen mies ja tietenkin olemme sitten tutustuneet häneen, olemmehan täällä suuria sardinianystäviä ja -matkailijoita.
aasinsilta #3:
taikalaatikon mainoskanava esitti tänään hassutteluohjelman, jossa kaksi italjaanoa huristelee pitkin kesäistä suomennientä, tekee ja koittaa kaikkea hauskaa. ja arvioi huttuheimon läpsyttelemiä pitsoja.
ja sillan toisessa päässä:
sardinialaiset ystävämme, tenores goine di nuoro, meinasivat tikahtua nauruun, kun saivat haapavesifolkissa ruokalippuja, jotka sai vaihtaa kehnohkoon ja kapeaan pizzasliceen matkailuvaunun luukulla.
keräsivät sitten kaikilta tapaamiltaan ihmisiltä nuo lippuset, yhteensä taisivat saada niitä kolmatta kymmentä, ja vaihtoivat ne kaikki pizza finlandeseen, jota sitten ylistivät maasta taivaaseen äänekkään naurunremakan ja tilaa vievän käsienlevittelyn säestämänä.
vaikka outoa heistä oli, että pitsaa tarjottiin niin pieni riekale, vielä ihmeellisempää ystävistämme oli se, että slicen vierellä tarjoiltiin salaattikasa.
ja ihmeellisintä kaikesta oli maito.
maito? no se valkoinen salaatinkastike, jota tuohon nahistuneeseen salaattikekoon sai kaataa. oikeasti se oli sinappikastikkeen tyyppistä vaaleaa kastiketta, mutta tenoreista se vaikutti maidolta. sitä sitten hihittelivät partoihinsa.
pizza finlandeset jaettiin kaikille lopulta halukkaille.
(taustatietona kerrottakoon, että kaveruksilla oli mukanaan omat eväät: omat kunnon pecorinojuustokiekot, ilmakuivatut kinkut, sekä dolci. ja tietysti pari kymmenen litran kanisteria tuhtia sardinialaista maalaisviiniä. ei siis jäänyt nälkä, ei jano, kellekään tämän pizza finlandese -jakelun jälkeen.)
maanantaina, tammikuuta 09, 2006 at 18:15
toive
voi kun nyt just joku ihminen soittaisi mulle ja kysyisi, tarvitsenko rahaa. kysyisi paljonko, laittaisi tilille eikä kyselisi rahojensa perään.
tai vielä parempaa, joku vain suoraan ilmoittaisi laittaneensa tililleni vähäsen. tai paljosen.
löytyisiköhän jostain vielä joku vanha kunnon mesenaatti, joka haluaisi tukea vähävaraisia taiteilijoita? (tai joku rikas sukulainen.)
(mä tiedän, etteivät mun sukulaiset tätä blogia lue. ainakaan rikkaat.)
mesenaatin paikka auki.
yst.vast. kommenttiosioon.
tai vielä parempaa, joku vain suoraan ilmoittaisi laittaneensa tililleni vähäsen. tai paljosen.
löytyisiköhän jostain vielä joku vanha kunnon mesenaatti, joka haluaisi tukea vähävaraisia taiteilijoita? (tai joku rikas sukulainen.)
(mä tiedän, etteivät mun sukulaiset tätä blogia lue. ainakaan rikkaat.)
mesenaatin paikka auki.
yst.vast. kommenttiosioon.
sunnuntaina, tammikuuta 08, 2006 at 14:40
tieliikennekuolemat
mä olen funtsannu sellasta, että kaikkien suomalaisten pitäis hankkia auto. ja kaikkien muutenkin maailmassa.
ihan kaikkien.
loppuis nimittäin noi kuolonkolarit, kun maateillä olis jatkuvasti niin karsee ruuhka, ettei kukaan vois ajaa yli 20km/h.
(miettikää, jos kaikki intialaiset, jotka haluaisivat auton, sais. siihen loppuis tämän maailman taru.)
ihan kaikkien.
loppuis nimittäin noi kuolonkolarit, kun maateillä olis jatkuvasti niin karsee ruuhka, ettei kukaan vois ajaa yli 20km/h.
(miettikää, jos kaikki intialaiset, jotka haluaisivat auton, sais. siihen loppuis tämän maailman taru.)
perjantaina, tammikuuta 06, 2006 at 16:59
väärin luultua
mä olen meinannut, että jos mulla joskus on humppabändi, niin sen nimeksi tulee
vesivehmaan jenkkapojat. eikös olekin hieno nimi?
mä nimittäin luulin varmaan 20 ensimmäistä elinvuottani että vesivehmaan jenkan sanat menee:
muistettekos vesivehmaan jenkkapojat vielä
(laula mielessäsi tuo fraasi. eikö kuulostakin?)
ja jos mulla olis tarvetta perustaa gospelbändi, nimeksi tulisi kaikkien fysiikanopettajieni kunniaksi jaakobin tikapuut.
vesivehmaan jenkkapojat. eikös olekin hieno nimi?
mä nimittäin luulin varmaan 20 ensimmäistä elinvuottani että vesivehmaan jenkan sanat menee:
muistettekos vesivehmaan jenkkapojat vielä
(laula mielessäsi tuo fraasi. eikö kuulostakin?)
ja jos mulla olis tarvetta perustaa gospelbändi, nimeksi tulisi kaikkien fysiikanopettajieni kunniaksi jaakobin tikapuut.
torstaina, tammikuuta 05, 2006 at 10:43
tuumasta toimeen?
mä olen miettinyt, millaista olis olla englantilainen. tai engantiapuhuvanmaalainen ylipäätään.
miltä se niinku tuntuu, että melkein missä tahansa päin maailmaa saa palvelua omalla äidinkielellään? ja jos on vaikka englantilainen webbikauppias, kuka tahansa melkein mistä tahansa saattaa lähettää sähköpostia ja kysellä tyhmiä.
varmaan se olis aika erikoinen homma, jos joku kikuju jostain pimeestä afrikasta yhtäkkiä laittaisi meiliä, että terve, mitä kuuluu, selvällä - tai edes kankealla ja epäselvällä - suomen kielellä. ja noin ihan kepeästi vaan voisin suhtautua siihen niin, että okei, niille kikujuille on varmaan opetettu tätä meikäläisen huttuheimon jaloa kieltä. että persjalakasten kieltä ne sielläkin sitten kaikki osaa.
olis metkaa se. ja semmoista se pakkaa noilla briteillä vissiin olemaan.
miltä se niinku tuntuu, että melkein missä tahansa päin maailmaa saa palvelua omalla äidinkielellään? ja jos on vaikka englantilainen webbikauppias, kuka tahansa melkein mistä tahansa saattaa lähettää sähköpostia ja kysellä tyhmiä.
varmaan se olis aika erikoinen homma, jos joku kikuju jostain pimeestä afrikasta yhtäkkiä laittaisi meiliä, että terve, mitä kuuluu, selvällä - tai edes kankealla ja epäselvällä - suomen kielellä. ja noin ihan kepeästi vaan voisin suhtautua siihen niin, että okei, niille kikujuille on varmaan opetettu tätä meikäläisen huttuheimon jaloa kieltä. että persjalakasten kieltä ne sielläkin sitten kaikki osaa.
olis metkaa se. ja semmoista se pakkaa noilla briteillä vissiin olemaan.
keskiviikkona, tammikuuta 04, 2006 at 15:21
mitähän kaikkea?
tämä juttu oli jossain blogissa jo esitelty, mutta tämä yhä huvittaa mua.
mitähän kaikkea on tilattavissa aviovaimopalvelusta?
mielikuvitukseni keksii kaikkia pieniä mukavia sovelluksia täällä meilläkin. jopa nettisivuilla esitellyt palvelut olisivat aika tervetulleita, varsinkin viimeinen:
Kaipaatko esimerkiksi
- juttuseuraa mielesi piristeeksi?
- tukea elämän eteenpäin viemiseksi?
- naisen käden jälkeä kotiisi?
naisen käden jälki olisi paikallaan. ja juttuseura. ja elämäkin saisi mennä eteenpäin.
mutta monta muuta asiaa, mitä kuvittelen tuolta voitavan tilata, en haluaisi. esimerkiksi joku, joka futonilla kääntää kylkeä ja sanoo: ei huvita, saa jäädä tilaamatta. pistelevät paplarit vois kanssa jättää. ja ruskeat sukkahousut. ja kotiintuloajat, jäkätyksen, kaljanjuontikiellon, pukeutumisvinkit, -patistukset ja ehdotukset.
sellaisiahan aviovaimot on?
saattaa olla rouvalla, muuten, keikkaa. taidetaan laajentaa ladakuskinkin firman toimialaa.
mitähän kaikkea on tilattavissa aviovaimopalvelusta?
mielikuvitukseni keksii kaikkia pieniä mukavia sovelluksia täällä meilläkin. jopa nettisivuilla esitellyt palvelut olisivat aika tervetulleita, varsinkin viimeinen:
Kaipaatko esimerkiksi
- juttuseuraa mielesi piristeeksi?
- tukea elämän eteenpäin viemiseksi?
- naisen käden jälkeä kotiisi?
naisen käden jälki olisi paikallaan. ja juttuseura. ja elämäkin saisi mennä eteenpäin.
mutta monta muuta asiaa, mitä kuvittelen tuolta voitavan tilata, en haluaisi. esimerkiksi joku, joka futonilla kääntää kylkeä ja sanoo: ei huvita, saa jäädä tilaamatta. pistelevät paplarit vois kanssa jättää. ja ruskeat sukkahousut. ja kotiintuloajat, jäkätyksen, kaljanjuontikiellon, pukeutumisvinkit, -patistukset ja ehdotukset.
sellaisiahan aviovaimot on?
saattaa olla rouvalla, muuten, keikkaa. taidetaan laajentaa ladakuskinkin firman toimialaa.
tiistaina, tammikuuta 03, 2006 at 11:29
vuoden summa
vuonna 2005
tammikuussa
marian virsi äänitettiin loppiaisena, neljässä päivässä
kävin ensimmäistä kertaa ultraäänipotretissa tytärlapsen kanssa
olin jumalattoman onnellinen ja ahdistunut
aloin aktiivisesti käydä jatkotutkintoseminaarissa
helmikuussa
masteroitiin ja pantiin painoon marian virsi
vietettiin rentouttavaa hiihtolomaa
maaliskuussa
kantaesitettiin naiskuoroliiton sävellyskilvassa pärjännyt biisini
julkaistiin marian virsi -levy
sain uuden autoni
huhtikuussa
ladakuskia julhittiin kritiikin kannusten vuoksi
treenattiin ilonan ja huvinan levytyksiä varten
äänitettiin ilonan ja huvinan levyä
toukokuussa
tappelin kansaneläkelaitoksen kanssa
treenattiin carmen rhythmicumia pauliinan kanssa
äänitettiin ilonan ja huvinan levyä
kesäkuussa
tappelin kansaneläkelaitoksen kanssa
minut hyväksyttiin virallisesti tohtoriskokelaaksi
käytiin vonkaleena keikalla ja seikkailemassa englannissa
äänitettiin ilonan ja huvinan levy loppuun
heinäkuussa
tappelin kansaneläkelaitoksen kanssa
hikoilin ennätyshelteissä viimeisilläni
21. päivänä päästin tytärlapseni ja selvisin sektiostani pikaisesti
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
tutustuin tytärlapseen
elokuussa
valitsin uusia laulajia tekemään hommia kanssani
tytärlaps heitti ensimmäisen keikkansa hämeenlinnan lastenkulttuurifestareilla 2 viikon iässä
tutustuin tytärlapseen
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
sain vuoden taiteilija-apurahan
syyskuussa
hoitelin pari keikkaa, opetusta ja tytärlasta
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
tytärlaps sai nimensä
sain palkinnon grex musicuksen kuorosävellyskilpailussa
lokakuussa
opetin oppilaitani hiljokseen
kärsin nuhan
hoidin tytärlasta
olin jo ihan kypsänä kotona mähimiseen ja siihen, etten saanut purettua kaikkea ylitsepursuavaa tarmoani
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
marraskuussa
opetin oppilaitani hiljokseen
hoidin tytärlasta
olin jo ihan kypsänä kotona mähimiseen ja siihen, etten saanut purettua kaikkea tarmoani
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
suunniteltiin levyn julkaisemista
joulukuussa
aloin odottaa joulua
aloin odottaa tammikuuta
olin jo ihan kypsänä kotona mähimiseen ja siihen, etten saanut purettua kaikkea tarmoani
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
sovittiin levyjulkkaripäivät
esitettiin marian virsi
kaiken kaikkiaan edellistä parempi vuosi. ehkä elämäni onnellisin ja onnekkain. sain huolenpitoa, hellyyttä, rakkautta, rahaa, hyviä töitä ja lapsen. voisko muuta toivoa?
tammikuussa
marian virsi äänitettiin loppiaisena, neljässä päivässä
kävin ensimmäistä kertaa ultraäänipotretissa tytärlapsen kanssa
olin jumalattoman onnellinen ja ahdistunut
aloin aktiivisesti käydä jatkotutkintoseminaarissa
helmikuussa
masteroitiin ja pantiin painoon marian virsi
vietettiin rentouttavaa hiihtolomaa
maaliskuussa
kantaesitettiin naiskuoroliiton sävellyskilvassa pärjännyt biisini
julkaistiin marian virsi -levy
sain uuden autoni
huhtikuussa
ladakuskia julhittiin kritiikin kannusten vuoksi
treenattiin ilonan ja huvinan levytyksiä varten
äänitettiin ilonan ja huvinan levyä
toukokuussa
tappelin kansaneläkelaitoksen kanssa
treenattiin carmen rhythmicumia pauliinan kanssa
äänitettiin ilonan ja huvinan levyä
kesäkuussa
tappelin kansaneläkelaitoksen kanssa
minut hyväksyttiin virallisesti tohtoriskokelaaksi
käytiin vonkaleena keikalla ja seikkailemassa englannissa
äänitettiin ilonan ja huvinan levy loppuun
heinäkuussa
tappelin kansaneläkelaitoksen kanssa
hikoilin ennätyshelteissä viimeisilläni
21. päivänä päästin tytärlapseni ja selvisin sektiostani pikaisesti
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
tutustuin tytärlapseen
elokuussa
valitsin uusia laulajia tekemään hommia kanssani
tytärlaps heitti ensimmäisen keikkansa hämeenlinnan lastenkulttuurifestareilla 2 viikon iässä
tutustuin tytärlapseen
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
sain vuoden taiteilija-apurahan
syyskuussa
hoitelin pari keikkaa, opetusta ja tytärlasta
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
tytärlaps sai nimensä
sain palkinnon grex musicuksen kuorosävellyskilpailussa
lokakuussa
opetin oppilaitani hiljokseen
kärsin nuhan
hoidin tytärlasta
olin jo ihan kypsänä kotona mähimiseen ja siihen, etten saanut purettua kaikkea ylitsepursuavaa tarmoani
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
marraskuussa
opetin oppilaitani hiljokseen
hoidin tytärlasta
olin jo ihan kypsänä kotona mähimiseen ja siihen, etten saanut purettua kaikkea tarmoani
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
suunniteltiin levyn julkaisemista
joulukuussa
aloin odottaa joulua
aloin odottaa tammikuuta
olin jo ihan kypsänä kotona mähimiseen ja siihen, etten saanut purettua kaikkea tarmoani
miksattiin ilonan ja huvinan levyä
sovittiin levyjulkkaripäivät
esitettiin marian virsi
kaiken kaikkiaan edellistä parempi vuosi. ehkä elämäni onnellisin ja onnekkain. sain huolenpitoa, hellyyttä, rakkautta, rahaa, hyviä töitä ja lapsen. voisko muuta toivoa?
sunnuntaina, tammikuuta 01, 2006 at 20:46
uutta
hyvää uutta vuotta; ystävät, vihamiehet ja kylänmiehet.
päivitin ilonan ja huvinan kotisivuille muutaman lyhyen näytteen tulevalta levyltä.
käykää nyt ihmeessä kuuntelemassa!
päivitin ilonan ja huvinan kotisivuille muutaman lyhyen näytteen tulevalta levyltä.
käykää nyt ihmeessä kuuntelemassa!
© Ilu 2005 // Powered for Blogger and Blogger templates