Lauluntekijän Lautatarha

Tietdättehän sellaisen jakson elämässä, kun kotona ei ehdi kuin nukkua ja yskäistä? Ehkä hädin tuskin vaihtaa vaatteet, mutta ei pestä niitä? Sillä aikaa kun on poissa, kämppä (tässä vaiheessa kotia ei ehdi edes kutsua kodiksi, sen funktio on kämppääminen, huom. saivartelijat: ei cämppääminen) alkaa elää omaa elämäänsä: banaanikärpäsinvaasio alkaa välittömästi ja nuo pirulaiset valtaavat kaiken syötäväksi kelpaavan ja kelpaamattoman; roskikset tulvivat yli, vaikka kukaan ei ole edes roskia tekemässä; vaatteet kulkeutuvat poissaolon aikana kaapeista ja pyykkikoreista keskilattialle. Erityisesti sukat.

Mutta tämä on kaiken huippu!:
Ketsuppiahan KUULUU syödä kiireisenä aikana kaiken kanssa, sillä kaikki se, mitä kotona syötävänä säilyttää, maistuu samalta (yleensä näkkileivältä ja nuudelilta) ja saman maku KUULUU yrittää peittää ketsupilla. Lisäksi ketsuppipulloa KUULUU säilyttää nokallaan seisten, ettei tarvitse odotella sitä ketsuppia sieltä tulevaksi.

Eilen söin normaalisti tuota ihanaa punaista elämän eliksiiriä ja makaroonia, koska muuta ei sattunut olemaan. Aamulla noustessani ketsuppipullo oli muuttunut suunnilleen jalkapallon kokoiseksi (ks. kuva: huomaa pullistunut muoto) palloksi, ketsuppi oli pursunnut pöydälle ja kaiken huipuksi, kun aloin siivota, pullo vakuuttavasti sihahtaen ruiskautti mahlansa naamalleni. Lisäksi tomaattihillo haiskahti epäilyttävästi siltä, että sillä olisi juottanut koko kansanmusiikkiosaston tukevaan känniin.

Ettäs kehtaa, tomaatti kiusata ihmistä!?

Nimittäin taas on uuden blogini aatto. Näyttää olleen sellainen ihan vasta... tämä blogi on nimittäin täällä ensimmäistä päivää, e-bloggerin voimattamana (kuinka suomennetaan: "I power..."?).
Tervetuloa kaikki uudet - ja vanhat - kävijät ja nyt saa myös KOMMENTOIDA! Olkaa hyvät!

Laitan tähän huvikseni yhden oikein muistorikkaan kuvan nyt jo valitettavasti ohi olevalta kesältä. Kuvassa olemme keikanjälkeisen hysterian vallassa me, eli Vonkale-duo, sekä Janne. Jostain kuvaan änkeytyivät myös pidättyväiset fanimme Aune ja Seppo!

Koko viikonlopun kuoroleiritystä! Kyllä me oltiin ahkeria!

Ekassa kuvassa ovat Marjo ja Taija keittiövuorossa (työnjohtotehtävissä) ja toisessa Mommi ja Janne häilyvät.

Päivän uutinen: olen aivan finaalissa. Haaveilen parista tunnista tekemättä mitään, vaikka futonille kallistuneena, ilman ajatuksen häivääkään. Nyt olen painanut kaksi viikkoa hetkenkään rauhatta työtä vuorotta, aamuvuorossa teatteria ja muita töitä iltavuorossa. Tulin justiin keikalta Ogelista, aamulla olin teatterilla.Teatterilla saatiin kuin saatiinkin tänään kässärisulkeiset päätökseen. Kuvassa Kuke ja Viola saattavat omia plarejaan työkuntoon, viimeisiä korjauksia: tuo kohtaus tuohon ja tuo noin ja tässä on tämä uusi sivu tuohon....Mieletön
säätö!

Teatterityö on antoisaa, mutta melkoisen rankkaa työtä.
Tänään oli Fatiman synttärit ja juhlistimme sitä aamulla koko työryhmällä. Toisessa kuvassa poseeraavat Amira ja iloinen päivänsankari Fatima (näytelmässä äiti ja tytär), pikkukuvassa Seija näyttää mallia, kuinka kakku maistuu.. nammm!

Mitä voi vastata absoluuttiseen tyhmyyteen, empatiattomuuteen, epäinhimillisyyteen? Mitä fiksua ja älykästävoi sanoa silloin, kun leuka lävähtää auki äimistyksestä, että joku toinen ihminen voi olla noin... noin... idiootti, eikä haluaisi alentua samanlaiselle keskustelun tasolle? Mitä sanoa silloin kun jonkun ihmisen ajattelun taso alittaa kaikki standardit?
Mitä voi sanoa toiselle ihmiselle (?), joka ilmoittaa täysin tosissaan, että kaikki "ählämit, neekerit ja mustalaiset pitäis deletoida"? Hyviä vihjeitä vastaanotetaan

Mummilassa. Keuruulla. Oksat notkuu omenia!


Mitenhän se on, miten tommosia geeniporkkanoita sais enemmälti kasvatettua? Vois olla aika kova juttu torikaupassa myydä pelkästään nelivarpaisia porkkanoita! Niille löytyisi varmasi faninsa. Kaikkiahan heitä on.

Mun kädessä (vasemmassa) on nervus ulnalis pinteessä. Rannekanavassa. Se tarkoittaa sitä, että vasemman käden pikkusormi ja nimettömän pää ovat ihan tunnottomia. Ei ihan pökkelöitä niinku jalat joskus yöllä herätessä, mutta sinne päin. Iho ei tunne, mutta sisukset tuntuu. Ja sormet toimii normaalisti. Jännä tunne.
Mitään vaarallista se ei ole, mutta näin meitä koetellaan!

Poistun täältä huomenaamuna maaseudun vielä rauhallisempaan työskentelemään nauhojeni ja nuottieni pariin. Hyvää viikonloppua, nuku hyvin!

Kikatin tänään ihan ääneen, kun luin Johnny Kniga-lehdestä, millaisia autoilijoita oli Ameriikassa pidätetty. Ei se musta vielä mitään, että joku oli alasti ajellut ja siinä samalla vähän vilautellut - mitäs tuossa nyt on? Mutta että joku tyyppi oli ajellut autollansa ja harjoitellut viulunsoittoa samaan aikaan!
Kyllä mä vähän kiitin taas ammatinvalintaa, että en sitten tosissani sitä viulua ruvennu raapimaan... Laulaa voi nimittäin ihan täysin palkein ajaessaan, eikä se kiinnosta ketään. Paitsi että liikennevaloissa joku voi vähän ihmetellä, kun pelkkiä kitarisoja näkyy taustapeilistä...

Miten ihmeessä se vaan saattaa sataa ja sataa ja sataa niin vietävästi? Viime kesänä itkettiin, kun kaivot kuivuu ja rukoiltiin, että satas ees ihan pikkusen. Tänä kesänä kattellaan taivaalle ja toivotaan, että olis nyt satamatta pikkusen! Paitsi ei taivaalle voi kattella: nenään menee niin paljon vettä, että hengenlähtö on lähellä, jos niskaansa kekkaan taivuttelee.
Näyttelijättäristä (ja näyttelijästä!) otetaan tänään potretteja ja minä saan hiimailla kotona! Jalkasen puhtaakskirjoitus on loppusuoralla ja omenat punertuu.Hih hei!

Tänään alkoivat Aina jonkun tyttären treenit. Olen melkoisen innoissani värikkäästä työryhmästämme ja koko produktiosta. Innokkaana tutustun erityisesti somalialaiseen, mutta muihinkin kulttuureihin.
Miksi me täällä tiedetään niin hirveän vähän eri kulttuuripiireistä Suomessa, siis uussuomalaisten tavoista, uskonnosta, musiikista, ruuasta, juomasta...? Ja he asuvat seinän takana melkein kaikkialla! Tässä piilee taatusti kaikenlaisen ennakkoluulon ja rasisimin juuret!

Kuvassa kaunottaret Amira ja Maryan ekapäivänä.

Tämä on uuden blogini aatto!
Alan vaivihkaa ymmärtää nettiaddikteja, jotka istuvat kannikat punaisina ja hiukset imekkeessä tuijottelemassa ruutujaan ja näpläämässä näppäimiään.

Koska olen koko päivän istunut tässä koneella tekemässä näitä sivuja ja Jalkasen biisin puhtaakskirjoitusta, laitan kostoksi tähän makkaran kuvan.