Lauluntekijän Lautatarha
keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005 at 22:27
hölmäys
ai mikä!? kuulen kuinka kuorossa huudatte. joo joo, keksin sen juuri tänään. sillä hölmäys minulle sattui.
se oli omituinen tilanne, jossa suustani pääsi jotain ihan tavallista, mutta juuri sille ihmiselle sanottuna sen tavallisen smalltalkin sanoma muuttui lähinnä vittuiluksi.
se on kuin sanoisi ylilihavalle ihmiselle, että moi, huomasin sinut tuolta kulman takaa, kun mahasi näkyi ensin. tai kysyisi joltain, jonka molemmat jalat olisi amputoitu: terppa, tulitko jalkaisin? tai sanoisi sängyssä makaavalle neliraajahalvautuneelle, että odota siinä, älä mee minnekään.
yleensä hölmäyksen huomaa siinä samassa, kun sen on sanonut. jälkikäteen siinä ei voi sanoa mitään. pitää olla vain, kuin olisi sanonut suunnilleen hyvää päivää.
joskus hölmäyksiin liittyy tahatonta komiikkaakin. ladakuskin jalan päälle kaatui kerran humalassa sokea mies. tämä tapahtui sokeain asuntolan pihalla. kaikki muut uhrin lisäksi olivat siis sokeita. paikalle saapuneet ambulanssimiehet kysyivät, oliko tilanteella silminnäkijöitä. jopa uhria alkoi tuskistaan huolimatta naurattaa kun ns. silminnäkijät hieman naureskelleen totesivat:
"miten sen nyt ottaa..."
heitti kommentin:
"Nähdään", sanoin kerran sokealle.
~
heitti kommentin:
Meidän koulussa oli sokea poika, joka aina johonkuhun törmätessään (hän usein törmäili varsinkin tyttöihin aivan tahallaan) kailotti kovalla äänellä että sori mä en nähny sua!
Muuten kuvailemasi ilmiöhän tunnetaan laajemmin sammakkona!
~
Ilu heitti kommentin:
sammakko on mun mielestä laajempi käsite. sammakko voi olla myös jotain ylipäätään tyhmää ja ajattelematonta. hölmäys on juuri sellainen, joka tarkoittaa alun perin hyvää tai tavallista, mutta kohde vain on väärä.
~
© Ilu 2005 // Powered for Blogger and Blogger templates

