mä tulen hulluksi.
kaapissa, josta hiiriä pukkaa, on nyt hiirenloukku.
ensin kuuluu rapinaa ja sitten RÄMPS. tänään siihen on rämpsähtänyt jo kolme hiipparia. ja päiväsaikaan! olen kuullut, että ne on innokkaampia vielä iltasella, yöllä, hämärällä. voi apua sitä rämpsettä, joka on vielä edessä! illaksi on luvassa lisää loukkuja.
hoffreenissa on herännyt suuri metsästäjä. nyt se on kylläkin joutunut lähtemään töihinsä. ja olen yksin noiden rämpsisten kanssa.
tekisi mieli minunkin lähteä täältä, mutta mistäs mä sitten tietäisin, mitä ne hiiret täällä puuhaa! kun kissa on poissa niin...
Lauluntekijän Lautatarha
tiistaina, marraskuuta 16, 2004 at 14:48
hiiri! iik! #2
heitti kommentin:
Hiiret on tietty kauhuissaan pakkasesta ja yrittää tulla lämmittelemään ja sinä julmuri katkot niiltä niskat! -- Mommi
~
Ilu heitti kommentin:
saanen huomauttaa,
että likaiset työt ovat miesten harteille sysätyt! minähän en niskaa katkaise keltään, korkeintaan nyrjäytän omani säikähdyksestä, kun kuuluu se rämps.
ja kumma juttu, mutta heti kun meillä on kaapissa 5 giljotiinia ja pesukoneen alla vielä yksi, kukaan hiiri ei mene juustoansaan. ehkä tämä on tyyntä myrskyn edellä?
aamulla, kahvia juodessa, joku peijooni yritti oikein hellanvieruspöydälle kavuta, takakautta. säikähti se pirulainen sentään, kun karjasin!
~
heitti kommentin:
Pidin hiiristä ainakin pienenä. Aikuisena ei ole tullut tilaisuutta ottaa aiheeseen kantaa. Muistan laukaisseeni hiirenloukkuja tahallani, että hiiri-polot pelastuisivat. Säästin niitä myös kissojen suista. En tosin tiedä, voidaanko puhua elämän "säästämisestä" kun hiiri-raato jatkaa verisenä laahustamistaan.
LL
~
Ilu heitti kommentin:
mäkin tykkään hiiristä sillon, kun ne ei asu meidän keittiössä ja pyri nakertamaan meidän joka ruuasta... pitäisi ottaa niille kaveriksi kissa!
kävin hyppäämässä aerobicissä ja tulin siellä siihen tulokseen, että hauskoja vilperttejähän ne tavallaan kumminkin on. söpöjäkin. voisi vaikka sarjiksen piirtää tai jonkun pikku animaation tehdä meidän tämänpäiväisistä touhuista hiirijahdissa.
vuokraisäntäni kävi miehekkäästi kokemassa pyysykset kun tulin jumpasta. ettei mun vaan tarvitsisi nähdä yhtään hiirenraatoa. kai miehissä asuu joku pieni metsästäjä, kilteimmissäkin.
vaan hyvähän se nyt on naureskella, kun on ansat kaapissa, eikä hiiren hiirtä ole näkynyt enää iltapuolella. ehkä tuonne keittiöön jo uskaltaa mennä jotain pientä iltapalaa laittamaan pelkäämättä rapinoita ja rämpsäyksiä.
~
heitti kommentin:
Isosisko neuvoo: älä ota kissaa äläkä ainakaan kahta. Me otettiin Muru ja Miisa nimenomaan juuri siksi, että jyrsijät vähenisivät pihapiiristä. En tiedä vähenivätkö, kun en oo käyny laskemassa, mutta ainakaan ennen meillä ei juoksennellut pikku päästäisiä kissojen leikkikavereina pitkin tuvan lattiaa eikä kukaan rouskuttanut eteisessä iltapalaksi hiirenpäitä. Mies meiltäkin saa päättömät hiiret kantaa tunkiolle sillä aikaa kun katit kilvan kantaa lisää hiiriä ja myyriä sisälle. Kaisa.
~
© Ilu 2005 // Powered for Blogger and Blogger templates