Lauluntekijän Lautatarha

no voihan musculus ahterius!

olen aloittanut uuden elämän. taas tänäkin syksynä.
mikä ihme viiraus se saa ihmisen makoilemaan auringonpaisteessa koko kesän ilman evänkään liikauttamista ja syksyllä ryntäävän saliloille urheilu mielessään ja reuhaamaan sitten kertaheitolla itsensä takaisin petikuntoon?

aloitin uuden elämäni ajatuksella: 2 x bickiä, 2 x salia viikossa, muut lepoa. Ja tänä aamuna, kun oli lähdettävä salille, ruumis harasi jo vastaan, jo kahden viikon jälkeen! takareidet ovat äärimmäisessä jumitustilassa vielä tiistaisen jumpan ja maanantaisen salillavääntämisen jäljiltä. mutta salaa olen tyytyväinen, kipuhan on ihanaa ja todistaa oikeastaan, kun oikein tarkkaan tunnustelee, että olen ahkerasti lihaksiani käyttänyt ja ansaitsen vaikkapa syödä vähän jotain pientä...

että terveisiä vaan kiltille (?) kuntoilupoliisilleni mikalle, täällä sitä koneen ääressä istutaan, hankalasti, jalkaprässi saa vielä vähän odottaa. ehkä huomiseen? tai maanantaihin?